Hyvinvointipluralismi kuntalaisten avun ja tuen tuottamisessa: Tarkastelussa kuntien sosiaalijohtajien käsitykset

Tutkimuksen taustalla olivat kokemukset 90-luvun alun laman aiheuttamista supistuksista ja uudelleenorganisoinneista suomalaisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tutkimustehtävinäni olivat selvittää hyvinvointipluralismin mahdollisuuksia ja toteutumista kuntalaisten avun ja tuen tuottamisessa kirjallisuuden ja sosiaalitoimen johtavien virkamiesten kyselyvastausten pohjalta ja kuvata julkisten palvelujen organisoimiseen liittyviä teorioita. Lähestyin tutkimustehtävää julkisten palvelujen organisointiin liittyvien teorioiden kautta ja pyrin selvittämään niihin liittyviä käsitteitä sekä havainnoimaan eri ideologioiden, mallien ja teorioiden eroja ja yhtymäkohtia. Pyrin hahmottamaan pluralistista ajattelua ja sen kehittymistä. Lisäksi paneuduin lähemmin kolmeen eri pluralismin suuntaukseen – markkinapluralismiin, yhteisölliseen hyvinvointipluralismiin ja julkiseen hyvinvointipluralismiin. Metodina käytin kvantitatiivista vertailevaa metodia ja empiirisenä aineistona Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry:n sosiaalibarometrin tilastoaineistoa vuosilta 1998–2000, joka on kuntien sosiaalitoimelle, terveyskeskuksille, sosiaali- ja terveysjärjestöille, kansaneläkelaitoksen paikallistoimistoille ja työvoimatoimistoille tehdyn kyselytutkimuksen tulosta. Etelä-Pohjanmaalla oli havaittavissa tilastollisesti merkittävää kasvua vain kuntayhtymien tuottamien palvelujen merkityksessä. Uudellamaalla tilastollisesti merkitsevää kasvua oli yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen merkityksessä sekä kuntayhtymien tuottamien palvelujen merkityksessä. Koko maan osalta tilastollisesti merkitsevää kasvua oli edellisten lisäksi perheen ja lähisukulaisten merkityksessä sekä kunnan ja valtion yhdessä tuottamien ja julkisen sektorin ja järjestöjen yhdessä tuottamien palvelujen merkityksessä. Markkinapluralismiin vahvasti liittyvien yksityisten sosiaali- ja terveyspalveluiden voitiin havaita vahvistuneen kyselyjen aikavälillä koko maassa sekä Uudellamaalla, vaikka niiden merkitys pysyi vähäisenä. Yhteisölliseen hyvinvointipluralismiin liittyvien palvelujen kehitys ei ollut yhtä nousujohteista. Vain perheen ja sukulaisten rooli sekä julkisen sektorin ja järjestöjen yhteisten palvelujen merkitys oli kasvanut koko maassa ja Uudenmaan ja Etelä-Pohjanmaan kohdalla ei voitu havaita tilastollisesti merkitsevää kasvua. Perinteiseen pohjoismaiseen hyvinvointivaltiomalliin liittyvät kuntien omien sosiaali- ja terveyspalveluiden merkitys ei ollut kasvanut, mutta eli erittäin vahvaa. Sen sijaan kuntayhtymien palvelujen merkitys oli kasvanut niin koko maassa kuin Uudellamaalla ja Etelä-Pohjanmaalla. Myös kuntien ja valtion yhdessä tuottamien palvelujen merkitys oli kasvanut koko maan osalta. Sosiaalipalvelukenttää voikin kuvata hyvinvointipluralismin lisäksi perinteisen pohjoismaisen hyvinvointivaltioajattelun avulla. Hyvinvointipluralismin mahdollisuudet hyvinvointipalvelujen tuottamisessa voidaan jaotella taloudellisiin ja asiakkaaseen yksilönä liittyviin. Palvelujen hajauttamisella pyritään markkinamekanismien ja kilpailun tehostamiseen ja tätä kautta säästöihin. Toisaalta palvelukentän laajentumisen oletetaan lisäävän asiakkaan valinnan vapautta. Valinnan vapaus on kuitenkin riippuvainen yksilön taloudellisista resursseista ja kyvystä ostaa palveluita. Myös hyvinvointipluralismin tavoitteisiin liittyvät joustavuus, asiakaskeskeisyys ja tehokkuus koituvat asiakkaan hyödyksi.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format