Väliyhteisöverotus eurooppaoikeuden näkökulmasta

Tutkielmassa on tarkoitus perehtyä Suomen väliyhteisöveroon ja sen suhtautumiseen eurooppaoikeudessa esiintyviin vapausoikeuksiin, syrjintäkieltoon ja sijoittautumisoikeuteen. Tutkielmassa käydään läpi väliyhteisöyritysmuotoja, Suomen väliyhteisöveroa, eurooppaoikeuden primäärisäädöksiä ja aiheelle merkittäviä oikeustapauksia. Tärkeimpänä lähdeaineistona on Suomen väliyhteisölain ja eurooppaoikeudellisten säädösten lisäksi etenkin suomalainen ja ulkomainen oikeuskirjallisuus. Oman panoksensa ovat antaneet eri oikeustapausten käsittely sekä viranomaisohjeet. Suomen väliyhteisölaki astui voimaan vuoden 1995 alusta pakon edessä. Väliyhteisölaki mahdollisti suomalaisen osakkaan verotuksen ennen tulon konkretisoitumista voitonjakona tai vastaavana, kunhan edellytykset omistusoikeudesta, väliyhteisön todellisesta verorasituksesta ja muista pakollisista pykälistä toteutuivat. Eurooppaoikeuden vapausoikeudet edellyttävät jäsenvaltioita nk. neljän vapauden lisäksi kohtelemaan yhdenvertaisesti muista jäsenvaltioista tulleita palveluntarjoajia ja yrityksiä. Lisäksi sijoittautumisoikeuden periaate estää jäsenvaltioita syrjimästä toisista jäsenvaltioista tulevia yrityksiä tai estämästä oman valtion yritysten pyrkimyksiä sijoittautua toiseen jäsenvaltioon. Eurooppaoikeuden ensisijaisuus aiheuttaa ongelmia kotimaisen väliyhteisölainsäädännön soveltamisessa. Pohdin tutkielmassani, voidaanko suomalaisella väliyhteisölainsäädännöllä ajaa eurooppalaisen primäärioikeuden ohitse ja löytyykö tällaiselle toiminnalle hyväksyttäviä oikeuttamisperusteita.fi=Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.|en=Fulltext not available.|sv=Fulltext ej tillgänglig