Väkivallan raskas varjo : äitien kertomuksia väkivaltaisesta parisuhteesta ja irrottautumisen hetkistä.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on pyrkiä ymmärtämään parisuhdeväkivallan ja äitiyden merkityksiä naisen elämässä. Tutkimus tarkastelee äitien väkivaltakokemuksia parisuhteen alkamisesta eroon ja parisuhteesta irtautumiseen. Eron jälkeisen väkivallan kontekstina on huoltajuuskiista. Tutkimuskysymykseni kuuluu: Millaisia merkityksiä väkivalta ja äitiys saavat äitien kertomuksissa, kun äidit elävät väkivaltaisessa parisuhteessa ja pyrkivät irrottautumaan siitä? Tutkimuksen teoreettinen orientaatio sijoittuu naisiin kohdistuvan väkivallan tutkimukseen, tarkemmin fokusoituna sukupuolistuneen väkivallan tutkimuskenttään. Tutkimuksen aineistona on käytetty äitien kirjoittamia tekstejä, joista osa on syntynyt Naisten Linjan Jaa salaisuus -kampanjan tuloksena ja osa on kerätty kirjoituspyynnöllä tätä tutkimusta varten. Kirjoituksia on yhteensä 18 kappaletta. Aineisto analysoitiin narratiivisella tutkimusotteella. Tutkimuksen tuloksena syntyi väkivallan dynamiikkaa kuvaavat väkivallan vaiheet, jotka kertovat väkivaltaisen suhteen alkamisesta, väkivallasta parisuhteessa ja suhteesta irtautumisesta. Näiden lisäksi tarkastellaan äitien retroperspektiivisiä pohdintoja väkivaltaisesta parisuhteesta. Parisuhdeväkivalta on dynaaminen ilmiö, jossa väkivalta tulee vähittäin osaksi parisuhdetta. Väkivallan ilmetessä suhteeseen naiset hakevat sille selitystä ulkoisista tekijöistä ja pitävät sitä ohimenevänä vaiheena. Väkivaltaiset teot annetaan anteeksi, kun vastapainona väkivallalle mies on rakastava, hyvä isä tai katuu tekojaan. Naisen tullessa raskaaksi väkivalta ei lopu, vaan voi pikemminkin pahentua. Lasten saaminen muuttaa myös väkivallan dynamiikkaa, kun lapsi herättää miehessä esimerkiksi mustasukkaisuuden tunteita, jolloin väkivaltaisuus voi kohdistua myös lapseen. Nainen kokeekin äitinä joutuvansa ristiriitaiseen tilanteeseen, jossa hän yrittää tasapainotella äitiyden roolin ja parisuhteessa ilmenevän väkivallan välillä. Toisaalta tilanteessa, jossa parisuhdeväkivalta on vakiintunut osa parisuhdetta, äitiys on naiselle voimavara ja toivottomuuden hetkellä elämässä kiinnipitävä voima. Irtautuminen väkivaltaisesta parisuhteesta on monisäikeinen ja pitkä prosessi, eikä irtautuminen ole kiinni vain naisen tahdosta. Eniten irtautumiseen vaikuttaa väkivalta, jota esiintyy sekä irtautumispyrkimysten hetkillä että irtautumisen jälkeen. Siten irtautuminen väkivaltaisesta suhteesta edellyttää myös muuta kuin fyysisen välimatkan ottamista. Eron jälkeen esiintyvä väkivalta voi olla esimerkiksi seksuaalista tai henkistä väkivaltaa, niiden synnyttäessä naisessa pelon tuntemuksia. Lopullisen irtautumisen saavutettuaan naisten suhtautuminen menneeseen elämänvaiheeseen vaihtelee: osa naisista kokee hyväksyvänsä menneet tapahtumat, mutta toisaalta mennyt väkivaltainen parisuhde herättää myös negatiivisia tunteita, kuten katkeruutta ja itsesyytöksiä. Äitiys näyttäytyy naiselle eron jälkeen voimauttavana ja mieleisenä roolina elämässä. Väkivaltaiseen parisuhteeseen liittyvistä negatiivista tunteista huolimatta niiden ei nähdä vaikuttavan kykyyn toimia äitinä