Päivittäistavarakauppamarkkinoiden keskittyneisyyden vaikutus ruoan kuluttajahintaan

Tämä tutkielma on kirjallisuuskatsaus aiempaan teoreettiseen ja etenkin empiiriseen tutkimukseen tarkoituksenaan selvittää, miten ja millä voimakkuudella päivittäistavarakaupan keskittyneisyys eli merkittävän markkinaosuuden päätyminen harvojen yritysten haltuun vaikuttaa ruoan kuluttajahintaan. Useat oligopolistisen kilpailun mallit, kuten tässä tutkielmassa tarkastelemani Cournot-malli ja differentioitujen tuotteiden Bertrand-malli, olettavat puutteellisen kilpailun kasvattavan myyjien hinnoitteluvoimaa eli kykyä hinnoitella yli täydellisen kilpailun rajakustannushinnan. Tutkielmani tärkein teoreettinen malli (Cowling & Waterson, 1976) osoittaa markkinoiden keskittyneisyyden kasvun lisäävän yritysten hinnoitteluvoimaa. Empiirisistä tutkimuksista Lamm (1981), Cotterill (1986), Aalto-Setälä (2002) ja Hovhannisyan & Bozic (2016) tukevat väitettä. Vastakkaista näkemystä esittävät teoreettisesti muun muassa Demsetz (1974), jonka mukaan markkinoiden keskittyneisyyden ja yritysten hinnoitteluvoiman yhteys on seurausta kustannuseduista, ja empiirisesti Kaufman & Handy (1989). Tutkielman tulosten perusteella päivittäistavarakaupan keskittyneisyys nostaa ruoan kuluttajahintaa, mutta vaikutuksen suuruusluokan määrittäminen on vaikeaa. Vaikutus lienee kuitenkin pieni, sillä tutkielman empiirisen aineiston ja päivittäistavarakaupan kustannusrakenteen perusteella valmistusketjun kustannukset ja muut markkinarakenteen tekijät vastaavat suurelta osin ruoan hinnasta päivittäistavarakaupan hinnoitteluvoiman jäädessä pieneksi, joten päivittäistavarakaupan keskittyneisyyden negatiiviset hyvinvointivaikutukset kuluttajalle lienevät vähäiset.Tutkielman tiivistelmätiedoissa näkyvä hyväksymisvuosi on 2019.The year of approval showing in the abstract of the thesis is 2019