Kirjoittamisen opetuksen ja sukupuolen rakentuminen äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien puheessa

Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaisiksi kirjoittamisen opetus, kirjoittamisen opettajan identiteetti ja oppilaiden sukupuoli rakentuvat äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien puheessa. Tutkin diskurssianalyyttistä viitekehystä käyttäen ensinnäkin kirjoittamisen opetusta kuvaavia tulkintarepertuaareja sekä näiden repertuaarien hegemonista järjestystä eri opettajilla. Toiseksi tarkastelin sitä, minkälaisia kirjoittamisen opettajan identiteettejä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajille rakentuu. Lisäksi tutkin sitä, minkälaisiksi tyttöjen ja poikien kirjoittajaidentiteetit opettajien puheessa muodostuvat ja minkälaisilla repertuaareilla opettajat selittävät tyttöjen ja poikien eroja. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu ensinnäkin kirjoittamiseen ja kirjoittamisen opetukseen liittyvien erilaisten näkökulmien esittelystä. Tässä tukeudun ennen kaikkea Ivaničin (2004) laatimaan malliin erilaisista kirjoittamiskäsityksistä. Olennainen osa tutkimuksen teoreettista viitekehystä ovat myös sukupuolen ja opetussuunnitelman sekä sukupuolen ja kirjoittamisen välisiin suhteisiin liittyvät teoriat ja tutkimukset. Tutkimuksen aineisto koostuu kahden äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan videoidusta teemahaastattelusta. Analysoin aineistoa osin teoria- ja osin aineistolähtöisesti: Kirjoittamisen opetusta kuvaavat tulkintarepertuaarit perustuvat Ivaničin (2004) laatimaan malliin. Kirjoittamisen opettajan identiteettiä kuvaavat tulkintarepertuaarit, tyttöjen ja poikien kirjoittajaidentiteetit ja sukupuolten välisiä eroja selittävät tulkintarepertuaarit olen muodostanut aineistolähtöisesti. Haastattelemieni äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien puheessa oli läsnä monia eri tulkintarepertuaareja. Kirjoittamisen opetuksesta puhuessaan he käyttivät viittä eri tulkintarepertuaaria, mutta ensisijaisesti kirjoittaminen rakentui yksilölliseksi oikeinkirjoituksen taidoksi ja luovaksi toiminnaksi. Kirjoittaminen taitona -repertuaari aktivoitui ennen kaikkea opettajien tarkastellessa oppilaiden kirjoittamia tekstejä. Opettajien puheesta nousi esille neljä kirjoittamisen opettajan identiteettiä kuvaavaa tulkintarepertuaaria: humanistinen repertuaari sekä auktoriteetti-, holhooja- ja suorittajarepertuaarit. Opettajat puhuivat oppilaista pääosin sukupuolineutraalisti oppilaina tai lapsina. Toisinaan sukupuolineutraalius kuitenkin murtui, jolloin opettajat rakensivat kirjoittajaidentiteettejä oppilaiden sukupuolen mukaan. Haastatteluaineistossa esille tulivat identiteettiparit insinööripojat – kuvailevat tytöt, avuttomat pojat – itsenäiset tytöt, työtä välttelevät pojat – yritteliäät tytöt, toiminnalliset pojat – tekstikulttuuriin sosiaalistuneet tytöt sekä vaikuttamaan pyrkivät pojat – yksityiseen suuntautuvat tytöt. Sukupuolten välisiä eroja opettajat selittivät biologisen repertuaarin, työnteon repertuaarin ja orientaatiorepertuaarin avulla