Elämä vammautumisen jälkeen : muutos ja identiteetti fyysisesti vammautuneiden naisten kertomuksissa

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella fyysisesti vammautuneiden naisten elämää vammautumisen aiheuttaman muutoksen jälkeen, ja erityisesti sitä, kuinka he siitä itse kertovat. Aineistona on käytetty sekä haastatteluita että Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kahden eri kilpakeruun tuottamia kirjoituksia. Vammaisuutta lähestytään sosiaalisena ilmiönä tukeutuen ennemmin vammaisuuden yhteiskunnalliseen kuin yksilömalliin, vammautuneiden naisten omista kokemuksista käsin. Tutkimuskysymyksiä ovat: Miten naisen elämä on muuttunut vammautumisen jälkeen? Millaisia haasteita hän kohtaa päivittäisessä elämässä? Miten vammautuminen vaikuttaa yksilön identiteettiin ja kokemukseen itsestä ja omasta paikasta maailmassa? Tutkimuksen keskeisiä näkökulmia ovat vammaisuus ja identiteetti sekä ruumiillisuus, naiseus ja seksuaalisuus. Identiteetti tarkoittaa yksilön käsitystä sekä omasta itsestä (yksilöidentiteetti) että itsestä osana maailmaa (sosiaalinen identiteetti). Ruumiinkuva on sekä kulttuurinen että subjektiivinen tapa tarkastella omaa kehoa ja muodostaa käsitys siitä. Luen aineistoa muutokseen keskittyvinä kertomuksina. Käytän metodina lähilukua, ja olen lukenut aineistoa sekä yhtenä kokonaisuutena että yksittäisinä teksteinä. Vammaisuus vaikuttaa identiteettiin ja minäkuvaan, yksilön suhteeseen ympäröivään yhteiskuntaan ja muuttaa yhteiskunnan suhtautumista yksilöön. Vammautuminen on henkilökohtainen kokemus, eivätkä kaikkia saamani tutkimustuloksia voi yleistä koskemaan kaikkia vammautuneita naisia. Aineistoissa naiset kertovat vammaisuuden tuomista haasteista ja luopumisesta liittyen esimerkiksi työntekoon, harrastuksiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Lisäksi naiset kertoivat, että fyysisesti muuttunut keho vaikuttaa usein myös identiteetin uudelleen rakentamisen tarpeeseen. Se saattaa syrjäyttää naiseuden kokemisen ja siten vahvistaa ulkoapäin tulevaa oletusta vammaisista sukupuolettomina henkilöinä. Identiteetin uudelleen rakentaminen ja naiseuden palauttaminen on kuitenkin mahdollista, ja muutoksesta kirjoittaminen tai kertominen haastattelussa on osa tätä prosessia. Sekä kirjallisessa että suullisessa aineistossa korostuikin haasteiden ohella selviytyminen ja monet kertojat löysivät muutoksesta myös myönteisiä puolia