Muistisairaiden läheisten näkemyksiä sosiaalisesta tuesta

Arvioiden mukaan maailmassa oli 2018 vuonna 50 miljoonaa dementia-oireista ihmistä. Muistisairaiden määrän arvioidaan kasvavan 82 miljoonaan vuoteen 2030 mennessä ja vuoteen 2015 mennessä sairastuneita olisi maailmanlaajuisesti jo 152 miljoonaa. Suomen väestörakenne on ikääntyvää. Ihmisen ikääntyessä myös sairaudet yleistyvät. Ikä on vaikuttavin yksittäinen muistisairauksien altistaja ja riskitekijä. Muistisairaudet ovat yksi suurimmista syistä siihen, että ihmiset siirtyvät hoiva-asumispalveluiden piiriin ja tehostetuissa asumispalveluissa noin 80 prosentilla on muistioireita tai diagnosoitu muistisairaus. Suomessa ei ole vuosittain päivittyvää tilastotietoa muistisairautta sairastavien määrästä, mutta THL:n arvion mukaan Suomessa on tällä hetkellä yli 190 000 muistisairasta henkilöä. Arvioiden mukaan uusia sairaustapauksia todetaan vuosittain noin 14 500 henkilöä, joista suuri osa on yli 80- vuotiaita. Pitkäaikaishoidossa olevista vanhuksista kolmen neljästä on diagnosoitu sairastavan muistisairautta. Muistisairaudet koskettavat myös työikäisiä eli 35–65 vuotiaita ihmisiä. Arvioiden mukaan kyseisestä ikäryhmästä yli 7000 henkilöllä on todettu etenevä muistisairaus. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten muistisairaiden läheiset kokevat saavansa sosiaalista tukea ja hyötyvänsä siitä jokapäiväisessä arjessaan vai kokevatko muistisairaiden läheiset yleensäkään tarvitsevan sosiaalista tukea arjessa jaksamiseen. Tutkimuskysymyksenä on millaista sosiaalista tukea muistisairaiden läheiset ovat saaneet tai saavat vuonna 2018 tai ennen tätä. Tutkimukseni toinen tutkimuskysymys on millaista sosiaalista tukea ihmiset ovat saaneet ja millaista sosiaalista tukea he toivoisivat saavansa. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, millaisen sosiaalisen tuen muodon muistisairaiden läheiset kokevat itselleen mielekkääksi ja voimaannuttavaksi, ja mikä tukisi myös arjessa jaksamista. Tutkimuksessani on käytetty laadullisia tutkimusmenetelmiä ja tutkimukseni aineiston analysoin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen aineiston keräsin laadullisen Internet Webropol kyselylomakkeen avulla. Muistiliitto osallistui tutkimukseeni auttamalla jakamaan omalla sosiaalisen median sivuillaan kyselylomakettani. Tutkimukseni kyselylomakkeen kautta vastauksia kertyi 76 kappaletta. Tutkimustuloksenani esitän, että sosiaalisella tuella on suuri merkitys muistisairaan läheisen jaksamisen kannalta hänen osallistuessaan muistisairaan läheisen kasvavaan hoivan tarpeeseen. Tutkimuksestani voidaan päätellä, että sosiaali- ja terveysalan toimijoiden on kehitettävä sosiaalisen tuen muotojaan, jotta ne vastaisivat muistisairaan ja hänen läheistensä tarpeita. Muistisairaan läheiset kokevat tarvitsevansa sosiaalista tukea niin lähipiiriltään kuin myös viranomaisilta ja järjestöiltä. Sosiaalisen tuen tarve vaihtelee muistisairaan läheisen sairauden kuvan vaihteluiden mukaisesti, mutta myös läheisen oman jaksamisen mukaan