Työyhteisön jäsenten välinen palautevuorovaikutus ja sen edellyttämä vuorovaikutusosaaminen

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata työyhteisön jäsenten välistä eli esimies-alais- ja vertaissuhteissa ilmenevää palautevuorovaikutusta ja sen edellyttämää vuorovaikutusosaamista asiantuntijoiden näkökulmasta. Tutkimuksen aihe koettiin tärkeäksi, koska laadukas vuorovaikutus on avainasemassa organisaatioiden menestyksessä nykyajan työelämässä. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus ja se painottuu sosiaaliseen konstruktionismiin. Tutkimukseen osallistui yhteensä kuusi henkilöä yhden asiantuntijaorganisaation kolmesta eri tiimistä, joista jokaisesta osallistui yksi esimies ja yksi asiantuntija. Aineisto, joka koostui kuudesta yksilöllisestä teemahaastattelusta, analysoitiin teemoittelun ja tyypittelyn keinoin. Tulosten mukaan ihanteellinen palautevuorovaikutus on vastavuoroista, tilanteista, tavoitteellista ja inhimillistä. Se on sidoksissa organisaatiokulttuuriin ja vuorovaikutussuhteeseen. Vuorovaikutusosaamiselta se edellyttää tilanteista toimintaa, toisen asemaan asettumista, osallistumisen mahdollistamista, toimintaan kohdistamista, perustelemista, tunteiden säätelyä ja tuen osoittamista. Onnistuessaan palautevuorovaikutus edistää sekä tavoitteiden saavuttamista että ylläpitää ja rakentaa vuorovaikutussuhdetta. Tulosten perusteella vuorovaikutussuhteiden hallinta on keskeinen osa palautevuorovaikutuksen edellyttämää vuorovaikutusosaamista. Tulokset kyseenalaistavat johtajakeskeisen johtajuuden ja tukevat käsitystä johtajuudesta sosiaalisesti rakentuvana prosessina. Jaettuna johtajuutena toteutuva palaute, joka on luonnollinen osa työyhteisön vuorovaikutusta, voidaan nähdä tulosten valossa avaintekijänä organisaatioiden jatkuvaan uusiutumiseen