Lapsen vieraannuttaminen julkisessa keskustelussa : diskurssianalyyttinen tutkimus

Tutkimukseni aihe on lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmastaan. Lapsen vieraannuttamisella tarkoitetaan eron jälkeen tapahtuvaa toisen vanhemman harjoittamaa lapsen ja etävanhemman välisen yhteydenpidon ja tapaamisten vaikeuttamista tai estämistä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaista puhetta lapsen vieraannuttamisesta tuotetaan julkisessa keskustelussa. Aineiston tulkinnassa on hyödynnetty diskurssianalyyttistä tutkimusotetta, minkä myötä tutkimuksen tieteenfilosofinen perusta on sosiaalisessa konstruktionismissa. Aineistona tutkimuksessa on käytetty Helsingin Sanomissa vuosina 2010-2017 julkaistuja lapsen vieraannuttamis -aiheisia mielipidekirjoituksia ja verkkolehdessä julkaistuja niihin liittyviä lukijan kommentteja. Mielipidekirjoituksia aineistoon kuului 23 kpl. ja lukijan kommentteja 177 kpl. Aineistosta olen erotellut kolme keskeistä diskurssia, jotka olen jaotellut 2-3 aladiskurssiin, joita kutsun tässä tutkimuksessa puhetavoiksi. Päädiskurssit olen nimennyt epätasa-arvon diskurssiksi, vastuuttavaksi diskurssiksi ja järjestelmäkriittiseksi diskurssiksi. Epätasa-arvon diskurssissa puhe vieraannuttamisesta kytkeytyy ensisijaisesti sukupuolten eriarvoisuuteen ja oletettuihin eroavaisuuksiin naisten ja miesten välillä. Isän rooli näyttäytyy tässä diskurssissa heikkona ja voimattomana, äidin ollessa etuoikeutetussa asemassa lapsen asioista päätettäessä. Vastuuttava diskurssi tuottaa kuvaa vieraannuttamisesta ristiriitaisena ja häilyvänä ilmiönä, jonka esiintymisessä vanhempien oma toimijuus on avainasemassa lapsen edun toteutumisessa ja suhteen säilymisessä lapseen eron jälkeen. Järjestelmäkriittisessä diskurssissa puhe vieraannuttamisesta liitetään yhteiskunnalliseen järjestelmään ja sen heikkouksiin, jolloin arvioinnin kohteena ovat yhteiskunnan arvot, niistä seuraavat oikeuskäytännöt ja lakia toteuttavat viranomaiset. Tutkimustulosten mukaan käsitystä lapsen vieraannuttamisesta tuotetaan monesta näkökulmasta, joita kuitenkin yhdistää näkemys lapsen vieraantumisesta toisesta vanhemmastaan vahingollisena lapsen hyvinvoinnille. Tutkimustuloksista voi päätellä, että eroperheiden auttamiseksi tarvitaan yhtenäisiä, sukupuolen huomioivia ja lasta osallistavia toimintatapoja