Mikä kuuluu museoon? : esinekokoelmien kartutusaikeet ja niiden toteutuminen kolmessa museossa

Tutkielman tavoitteena on vertailla kulttuurihistoriallisten museoiden esinekokoelmien tosiasiallista kartuntaa julkilausuttuihin kartutustavoitteisiin. Aineistona on käytetty Kymenlaakson museota, Pohjanmaan museota ja Etelä-Karjalan museota. Kunkin museon esinekokoelmien kartunnasta on poimittu kolme 500 esineen näyte-erää kolmelta eri tarkasteluperiodilta. Kartutustavoitteiden lähteenä on käytetty museoiden omia ja niiden omistajien arkistoja, sanomalehtiä ja haastatteluita. Käytettävissä olevaa aineistoa on analysoitu Kulttuuriaineiston luokituksella (Outline of Cultural Materials) jakamalla havainnot sekä kartunnasta että tavoitteista luokitukseen pohjautuvaan havaintomatriisiin. Museoiden itselleen julkisesti asettamat kartutustavoitteet on kuvailtu perustamisvaiheessa konkreettisimmin ja ne ovat myös parhaimmin toteutuneet museoiden toiminnan alkuvuosina. Myöhempien tarkasteluperiodien kohdalla tavoitteista on niukemmin lähteitä ja tavoitteet on kuvailtu abstraktimmin. Samalla julkilausuttujen tavoitteiden ja tosiasiallisen kartunnan ero on kasvanut suuremmaksi eli kokoelmiin on otettu yhä vähemmän sellaista materiaalia, jota museo on ilmoittanut pitävänsä tärkeänä. Kokoelmien kartunnassa toistuvat kaikissa museoissa samat kolme teemaa 1800-luvun lopusta 1990-luvulle: pukeutuminen, asuminen, syöminen / juominen. Kartutustavoitteet ovat ohjanneet kartuntaa vain silloin, kun ne ovat sopineet näihin perusteemoihin. Keskeisin syy näyttäisi olevan se, että kartuntaa eivät ole ohjanneet museoinstituution aikeet, vaan lahjoittajien käsitys siitä, mikä kuuluu museoon