Pitkäaikaistyöttömien yksinäisyys eriarvoisuuden ilmentymänä

Pro gradu-tutkielmassani tutkin pitkäaikaistyöttömien sosiaalisen ja emotionaalisen yksinäisyyden yhteyttä eriarvoisuuteen, joka on tässä tutkimuksessa määritelty taloudelliseksi tilanteeksi, statusahdistukseksi ja sosiaaliseksi pääomaksi, joka jakautuu sosiaaliseen epäluottamukseen ja ryhmätoimintoihin osallistumiseen. Käsittelen pitkäaikaistyöttömiä ryhmänä, joka kokee eriarvoisuutta verrattuna työssäkäyviin, joka heijastuu työttömien kokemaan yksinäisyyteen. Yksinäisyydellä on osoitettu olevan monia terveys- ja hyvinvointivaikutuksia, joten yksinäisyyden ymmärtäminen on tärkeää sen ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi sosiaalityön keinoin. Tutkielman aineisto on kerätty osana valtakunnallista PROMEQ-hanketta, jossa tutkitaan eriarvoisten ryhmien hyvinvointia ja terveyttä. Aineisto on kerätty lomakekyselyllä, jota käsitellään määrällisin menetelmin. Käytän aineiston analyysissä lineaarista regressiomallia, jolla tutkin eriarvoisuuden ja oleellisten taustamuuttujien vaikutusta sosiaaliseen ja emotionaaliseen yksinäisyyteen. Pitkäaikaistyöttömien yksinäisyys selittyi erittäin vahvasti statusahdistuksen kautta. Verrattuna Suomen keskiarvoon pitkäaikaistyöttömät kokivat myös useammin statusahdistusta. Työttömyys esiintyy tutkimuksen perusteella statukselle haitallisena, joka heijastuu yksinäisyyden kokemuksena. Toisiin ihmisiin luottamattomuus esiintyy analyysissä toisena yksinäisyyttä selittävänä eriarvoisuuden ilmentymänä. Taloudellinen tilanne oli aluksi yksinäisyyttä selittävä, mutta statusahdistuksen ja epäluottamuksen vakioimisen jälkeen taloudellinen tilanne ei enää selittänyt yksinäisyyttä. Ryhmätoimintoihin osallistuminen ei vastoin odotuksia esiintynyt yksinäisyyttä vähentävänä tekijänä. Tämä tutkimus antaa lisää näyttöä statuksen tärkeydestä ja sen puutteen vaikutuksista yksilön hyvinvointiin