Esi- ja luokanopettajien käsityksiä inkluusiosta ja sen toteutumisesta esiopetuksen ja perusopetuksen nivelvaiheessa

Tässä pro-gradu tutkielmassa tutkin esi- ja luokanopettajien käsityksiä inkluusiosta ja sen toteutumisesta esiopetuksen ja perusopetuksen nivelvaiheessa. Inkluusiolla tässä tutkimuksessa tarkoitetaan jokaisen lapsen yhtäläistä oikeutta aloittaa koulupolkunsa lähikouluperiaatteen mukaisesti yleisopetuksen luokassa siten, että lapsen tarvitsema tuki järjestetään yleisopetuksen yhteydessä. Tutkimukseni teoreettisena taustana kuvaan inkluusiota ilmiönä sekä sen ilmenemistä varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen konteksteissa. Samoin käsittelen nivelvaihetta, siirtymää esiopetuksesta perusopetukseen. Siinä keskeistä on siirtymän asianmukainen valmistelu ja yhteistyö esiopetuksen ja perusopetuksen välillä. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, jossa haastateltiin yhden päiväkotikoulun esiopettajia ja luokanopettajia puolistrukturoidun haastattelun avulla. Aineisto analysoitiin fenomenografisen analyysin menetelmin. Opettajien käsitykset inkluusiosta ja siihen liittyvistä käsityksistä kuvautuivat neljän käsityskategorian kautta: käytäntönä, tavoitteena, asenteena ja arvona. Esi- ja luokanopettajien käsitysten mukaan inkluusio toteutui käytännössä siten, että kaikki lapset siirtyivät tuen tarpeesta huolimatta esiopetuksesta perusopetukseen lähikouluperiaatteen mukaisesti. Kuitenkin koulualueella asuvat kehitysvammaiset lapset eivät käyneet lähikoulua, eivätkä myöskään luokanopettajien käsitysten mukaan kuuluneet lähikouluun. Opettajien käsityksissä ilmeni ristiriitaa asenteiden ja arvon suhteessa käytäntöön. Inkluusiota pidettiin hyvänä koulutuksellisena arvona, johon asennoiduttiin positiivisesti. Kuitenkin inkluusion hyvä toteutuminen ja kaikkien oppilaiden etu huoletti opettajia. Opettajien käsitysten mukaan riittävällä ja tarkoituksen mukaisella resurssoinnilla oli keskeinen rooli inkluusion toteutumisessa nivelvaiheessa ja muutekin perusopetuksessa