Kuka pelkää keskinkertaisuutta?

Kirjailijoiden ensimmäiset romaanit ovat usein myyttisiä, napaan tuijottelevia taiteilijakasvutarinoita. Samaa asiaa ajavat koulussamme tehdyt opinnäytteet, joissa taas käydään läpi oppimisprosesseja ja pohditaan taiteilijaidentiteettiä, mitä se nyt sitten tarkoittaakin. Usein niitä sitten jälkikäteen anteeksipyydellään, että ei minulla ole “oikeaa aihetta”, se nyt on vaan sellanen “hiihtopäiväkirja” . Tämä on juuri sellainen “hiihtopäiväkirja” elokuvasta ja elokuvakoulustani: Jonkun pitäisi tehdä jotain (2018). Opinnäytetyössä käyn läpi prosessin elokuvan kirjoittamisesta leikkaamiseen, keskiössä onkin se miltä asiat tuntuivat, pelot omasta keskinkertaisuudesta ja riittämättömyydestä. Olen ajatellut, että ehkä minullekin tekee ihan hyvää pohtia omaa tekemistäni ja sitä kuka olen juuri nyt, jotta minun ei tarvitse kirjoittaa kasvutarinoita enää tulevaisuudessa. Eikä sinun ole pakko niitä enää lukea