Jälkihuollon taloudellisen tuen yhtenäistäminen Varsinais-Suomessa

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää jokaisen Varsinais-Suomen 27 kunnan yksilöllinen ohjeistus liittyen taloudelliseen tukeen ja itsenäistymisvaroihin lastensuojelun jälkihuollossa, sekä tuottaa tulosten pohjalta yhtenäinen maakunnallinen suositus taloudellisen tuen sisällöstä yhdessä Lupa auttaa! -hankkeen kanssa lisäten keskustelua jälkihuollon ohjaustyön sisällöstä. Toimeksianto tutkimukselliseen kehittämistyöhön saatiin Lupa auttaa! -hankkeelta, jonka tavoitteena on lastensuojelun toimintakäytäntöjen yhdenmukaistaminen, perheiden terveyden ja hyvinvoinnin lisääminen, kustannusten hillitseminen, sekä lasten ja nuorten mielenterveysongelmien, huostaanottojen ja laitoshoitojen vähentäminen. Edellä mainitut tavoitteet saavutetaan vaikuttaviksi todettujen toimintamallien käyttöönotolla mahdollisimman yhtenäisin toimintaperiaattein alueelliset erot huomioiden. Tällä hetkellä Varsinais-Suomen kuntien ohjeet taloudellisen tuen myöntämisestä poikkeavat toisistaan tai puuttuvat kokonaan. Opinnäytetyössä määrällistä tutkimusaineistoa kerättiin sähköpostikyselynä, puhelimitse, sekä kasvokkain toteutettujen haastattelujen kautta. Työn kirjallisuuskatsaus käsittelee jälkihuollon kansainvälisiä käytäntöjä, sekä lähialueellamme tehtyjä, jälkihuoltoon liittyviä tutkimustöitä. Lisäksi katsauksessa on hyödynnetty muun muassa kannanottoja ja raportteja lastensuojelun laadun vahvistamiseen ja yhtenäisempien toimintaperiaatteiden tukemiseen liittyen. Tuloksena luotiin neljä osa-aluetta sisältävä minimisuositus, joka on tarjottava jokaiselle jälkihuoltonuorelle tasavertaisen taloudellisen tuen takaamiseksi. Minimisuosituksen lisäksi voidaan käyttää harkintavaltaa nuoren muihin perustarpeisiin. Toteutuakseen suositus vaatii kuntien välistä yhteisymmärrystä ja tahtoa viedä asia läpi omassa hallinnossa. Mahdollisen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen toteutuminen luo otollisen ajankohdan jälkihuollon selkeille, riittävän yksilöidyille ohjeille. Lupa auttaa! -hankkeen tavoitteena tulee kuitenkin olemaan lastensuojelun toimintakäytäntöjen yhdenmukaistaminen maakunnassa vaihtoehtoisia järjestämistapoja käyttäen, riippumatta siitä, toteutuuko tuleva uudistus vai ei. Opinnäytetyön tutkimustulokset ovat hyödynnettävissä maakuntamme ulkopuolellakin lastensuojelun laadun parantamisessa.The objective of our thesis was to find out the individual guidelines relating to financial aid and emancipation funds for care leavers’ aftercare within the 27 municipalities of Southwest Finland. We also aimed to produce a unified countywide recommendation for financial aid based on the results together with the Lupa Auttaa! -project whilst increasing the dialogue about the contents of care leavers’ aftercare guidance. We received our commission from the Lupa auttaa! -project, whose aims are to unify child welfare practices, increase the health and wellbeing of families, curb costs, and decrease children’s and adolescents’ mental health problems. They also aim to decrease the number of children taken into custody and put into institutional care. The afore mentioned aims will be achieved utilising practices which have been proven effective while taking into consideration regional differences. At this point in time, guidelines for financial aid for care leavers differ greatly, or are completely lacking, within Southwest Finland. Quantitative data for our thesis was collected via email questionnaires, phone interviews, and face to face interviews. Our literature review included international policies and local research relating to care leavers’ aftercare. We also utilised position papers and reports about improving the quality of child welfare practices and unifying aid principles. Consequently, we come up with a minimum recommendation containing four parts, which should be offered to each adolescent in aftercare so that they receive equal financial aid. As well as the minimum recommendations, discretion should be used for the adolescent’s other basic needs. A mutual understanding between municipalities and the willingness to bring it forward in their own administration is needed for the recommendation to succeed. The possible realisation of the social and healthcare reform is an opportune time for the clear and sufficiently individual guidelines in care leavers’ aftercare to come into force. Notwithstanding, the Lupa auttaa! -project’s aim of unifying child welfare practices within Southwest Finland utilising alternative arrangements will go ahead regardless of the social and healthcare reform. The findings of our thesis will also be utilised outside of our county to improve the quality of child welfare