Asunnottomien käsityksiä asunnottomuutta ehkäisevien terveydenhuollon palveluiden järjestämisestä

Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää entisten asunnottomien näkökulmasta, minkälaisia terveyspalveluita asunnottomuuden ehkäisemiseksi tulisi tarjota. Tarkoitus oli selvittää, minkälaisilla terveydenhuollon palveluilla asunnottomuutta voidaan tulevaisuudessa ennaltaehkäistä. Tavoitteena oli, että opinnäytetyöstä on tulevaisuudessa hyötyä kunnille, asunnottomuuden ennaltaehkäisyssä. Toimeksiantajana toimi Espoon kaupunki ja työ toteutettiin yhdessä Asunnottomuuden kuntastrategiat – varhainen välittäminen, osallisuus ja asumisen tuki AKU-hankkeen kanssa. Kirjallisen raportin teoriaosuudessa esitellään toimintaympäristö sekä käsitellään asunnottomuuden esiintyvyyttä, syitä, seurauksia ja ehkäisyä. Teoriassa käsitellään aiheeseen liittyvät käsitteet, kuten kokemusasiantuntijuus, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä perusterveydenhuoltojärjestelmä. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin teemahaastatteluiden muodossa, yksilö- pari ja ryhmähaastatteluina, haastattelemalla entisiä asunnottomia. Aineiston analysoinnissa käytettiin aineistolähteistä sisällönanalyysia. Tuloksia analysoitiin sanallisesti, jonka jälkeen sanoista ja sanakokonaisuuksista muodostettiin taulukko. Tutkielman tulokset osoittivat, että asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn ei ole olemassa vain yhtä keinoa. Tuloksien perusteella voitiin todeta, että asunnottomuutta voidaan tulevaisuudessa ennaltaehkäistä joiltain osin kiinnittämällä huomiota terveyspalveluihin. Entisten asunnottomien näkökulmasta matalan kynnyksen palveluiden lähestyminen nähtiin helpompana, kuin terveysasemalla käyminen. Matalan kynnyksen palveluita tulisikin lisätä ja kokemusasiantuntijoiden osaamista hyödyntää laajemmin. Ehkäisevien mielenterveys ja päihdepalveluiden tarjoaminen nähtiin myös merkityksellisenä asunnottomuuden ennaltaehkäisyssä. Moniammatillinen yhteistyö terveydenhuollon ja sosiaalihuollon välillä nähtiin myös tärkeänä osana asunnottomuuden ennaltaehkäisyä, palveluita pystytään tarjoamaan näin kokonaisvaltaisemmin. Palvelualojen yhteistyön vähäisyys vaikeutti entisten asunnottomien kokemusten perusteella asioiden järjestymistä sekä hoitoon sitoutumista. Terveydenhuollon henkilöstön koulutuksessa tulisi ottaa huomioon asunnottomat ja asunnottomuuden uhan alla olevat, jotta palveluita osataan tarjota. Opinnäytetyön johtopäätöksinä voitiin esittää, että asunnottomuus jättää ihmiseen jälkensä ja aiheuttaa asunnottomalle erilaisia seurauksia, jotka nähdään lähes poikkeuksetta negatiivisina. Haastatteluissa ainoana asunnottomuuden positiivisena seurauksena esiin nousi asunnottomuuden jälkeen koettu kiitollisuus elämän perusasioista, kuten lämpimästä kodista ja normaalista päivärytmistä. Tutkielma osoitti, että asunnottomuuden ennaltaehkäisyssä tarvitaan laajasti asunnottomuusilmiöitä tuntevien ihmisten osaamista, terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutusta, nopeaa puuttumista kriisitilanteisiin, palveluiden saatavuuden helpottamista sekä asunnottomien omien voimavarojen hyödyntämistä.The aim of this bachelor’s thesis was to find out from the former homeless people what kind of health services can prevent homelessness. The purpose was to find out what kinds of health services can prevent homelessness in the future. The aim was that the thesis will in future benefit municipalities in prevention of homelessness. The thesis was commissioned by the City of Espoo and the work was carried out jointly with Municipal Strategies to Prevent Homelessness - Early Intervention, Social Inclusion and Supported Housing AKU project. The theoretical part of the report presents the operating environment and deals with causes, consequences and prevention of homelessness. The theory deals also with related concepts such as experience counselling, social- and health services and primary health care system. The thesis was carried out as a qualitative study. The material was collected in the form of theme interviews, individual and group interviews, interviews of former homeless people. Content analysis was used to analyze the material. The results were verbally analyzed by words and word combinations divided into a chart. The results of the thesis showed that there is no single way to prevent homelessness. The research results showed that homelessness can be prevented in some respects by paying attention to health services. According to the former homeless, approaching low threshold services is easier than going to a health center. The services with low thresholds should be increased and the expertise of experienced experts should be utilized more widely. Preventive mental health and the provision of substance abuse services were also seen as significant in preventing homelessness. Multi-professional cooperation between health care and social care was also seen as an important part of the prevention of homelessness, providing services more comprehensively. The lack of cooperation between service industries made it difficult, according to the former homeless, to arrange matters and to commit to care. Healthcare personnel training should take the homeless and those under the threat of homelessness into consideration in order to be able to offer services. As a conclusion of this thesis it can be stated that homelessness leaves its mark on people and causes consequences, which are almost invariably negative. In the interviews, the only positive consequence of homelessness was the gratefulness experienced after the homelessness for the basic things of life, such as a warm home and a normal daily rhythm. The thesis shows that prevention of homelessness requires extensive knowledge of the homelessness phenomenon, continuous training for health care staff, rapid intervention in crisis situations, facilitating access to services, and utilization of own resources of the homeless people