Naisena varjokuvissa : varjoteatteria kehitysvammaisten naisten kanssa

Opinnäytetyömme on toiminnallinen opinnäytetyö, joka toteutettiin kehitysvammaisille naisille suunnattuna varjoteatterityöpajasarjana. Opinnäytetyömme pohjautuu Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin suunnittelemaan, vuosina 2017-2019 toteutettavaan Oman Elämän Nainen-hankkeeseen. Hankkeen tiimoilta opinnäytetyön raamina toimi aihepyyntö, joka suuntasi opinnäytetyön käsittelemään naiseutta ja sen tukemista kehitysvammaisten naisten keskuudessa. Työpajoissa osallistujat tutustuivat omaan naiseuteensa ja kehollisuuteensa toimintaterapian viitekehyksen ja prosessidraaman ajattelumallin ohjatessa työpajojen kulkua. Harjoitteet, joilla valittua teemaa lähestyimme, muovasimme prosessidraamalle tyypillisistä harjoitteista sopimaan varjoteatterin keinoin toteutettaviksi. Tehtävät sovellettiin ja porrastettiin toiminnan analyysin ja yksilöllisen toimintakyvyn arvioinnin kautta kohderyhmän toimintakykyä vastaaviksi. Tavoitteet muodostuivat sekä yleisten työpajatyöskentelylle asetettujen tavoitteiden että yksilöllisten, tuetun päätöksenteon kautta muodostettujen GAS-tavoitteiden kautta. Tavoitteiden asettamisen sekä toiminnan soveltamisen ja porrastamisen tukena käytettiin toimintakykyä ja toimintaan osallistumista mittaavaa MOHOST-arviointimenetelmää. GAS-tavoitteilla mitaten kahden osallistujan kanssa päästiin tavoiteltuun tulokseen ja kolmannen kohdalla osittain. Jokaisen kohdalla tavoitteissa tuli esiin halu tehdä omia valintoja, tavoitteet liittyivät valintojen tekemiseen ja oman mielipiteen ilmaisemiseen. Opinnäytetyön kautta ei suoraan pystytä osoittamaan, että osallistujien käsitys omasta naiseudestaan olisi muuttunut työpajatyöskentelyn aikana. Toiminnan ja toiminnassa tapahtuvien valintojen kautta osallistujien oli kuitenkin mahdollista ilmentää ajatteluaan. Sitä, kuinka he lopulta itse ymmärsivät valintojen merkityksen tai yhteyden teemaan, on vaikea mitata. Valintojen ja ennakkotehtävien avulla osallistujat pääsivät tuomaan esille itselleen tärkeitä asioita ja mieltymyksiä. Tämä on mahdollistanut itsetuntemuksen syventymisen ja kuulluksi tulemisen. Osallistujilla oli elämyksien kautta mahdollisuus laajentaa maailmankuvaansa, työpajat toivat vaihtelua arkeen ja mahdollisuuden oppia jotain uutta. Varjoteatteri toimi kohderyhmän kanssa hyvin, koska varjoteatterin avulla on helppo saada aikaiseksi näyttäviä kuvia osallistujien toimintakyvyn rajoitteista huolimatta.This thesis is a practice-based thesis that was carried out as a set of shadow theater workshops for women with intellectual disabilities. It is based on the subject request from the project called Oman Elämän Nainen planned by The Authority of Specialised Social Welfare in Southwest Finland. The subject of the thesis is womanhood and how to support it among women with intellectual disabilities. In the workshops the participants were acquainted with their own womanhood and body. The framework for the occupation used in the shadow theater workshops was occupational therapy practice and process drama. The activities used in the workshops were modified from typical process drama workouts to be realized as shadow theatre. These workouts were carried out so that they supported the theme of the thesis. The workouts used in the workshops were graded and adapted to meet the occupational performance of the participants by using activity analysis and individual occupational performance assessment. There were general objectives for the occupation used in the workshops and individual GAS-objectives for the occupational performance of the participants. The preliminary GAS-objectives and adapting and grading of the occupation used in the workshops was based on individual MOHOST-assesments. The final GAS-objectives were chosen by the participants with help of supported decision making. Measuring with the GAS-objective, the objective was reached with two participants and with the third participant the outcome was partial. All the participants chose GAS-objectives that were related to making own decisions and choices and expressing own opinion. There is no direct prove that the participant`s sense of their own womanhood would have changed during course of the workshops, but it was possible for participants to express their thoughts via the occupation used in the workshops. It is difficult to measure how the participants actually understood the meaning of the choices that were made or their connection to the theme of womanhood. Still the choices made by the participants during the workshops gave them a way to express their preferences and values. This has enabled them a deepening in self-knowledge and offered them an experience of being heard. Workshops brought variety to everyday life and the opportunity to learn something new. Shadow theatre worked well as working method with the target group despite of the participant`s disabilities