Näkökohtia ja kokemuksia alle 10-vuotiaan lapsen kuulemisesta esitutkinnassa

Tämä opinnäytetyö käsittelee lapsen kuulemista epäillyissä väkivalta- ja seksuaalirikostapauksissa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka lasta tulisi kuulla niin, että tämän ikä- ja kehitystaso otettaisiin mahdollisimman hyvin huomioon ja mitkä muut asiat tulisi ottaa huomioon ennen kuulemista ja sen jälkeen. Opinnäytetyö on toteutettu kvalitatiivisena tutkimuksena, johon on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelumenetelmää. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla kahta Helsingin poliisilaitoksen läheisväkivaltaryhmän poliisia ja kahta HUS:n lasten ja nuorten oikeuspsykologian yksikön psykologia, jotka kuulevat lapsia työssään. Haastatteluissa käsiteltiin neljää teemaa ja ne myös analysoitiin teemoittain. Opinnäytetyön teoriaosiossa esitellään neljä erilaista kehityspsykologian teoriaa sekä lapsen kehityksellisiä asioita liittyen muun muassa muistiin, kielen kehitykseen ja keskittymiskykyyn. Lisäksi teoriaosiossa käsitellään lapsen kuulemiseen valmistautumista ja NICHD-haastattelurungon käyttöä sekä poliisin että psykologin näkökulmasta. Lapsen kuulemiseen vaikuttavat monet tekijät kuten lapsen ikä, kehitykselliset häiriöt tai tulkin käyttö. Ennen kuin lasta aletaan kuulla tulee kriittisesti arvioida, onko kuuleminen lapsen edun mukaista. Lapsen kuulemisen tulisi perustua siihen, ettei lapselle esitetä johdattelevia kysymyksiä. Lapsen kuuleminen vaatii moniammatillista yhteistyötä eikä sitä voi verrata tavalliseen kuulusteluun. Etenkin poliisit kaipaisivat enemmän ylläpitävää koulutusta ja palautetta tekemistään haastatteluista, jotta lapsen kuulemisen luotettavuutta voisi pitää korkeana