Lasten kokemuksia omaohjaajuudesta lastensuojelulaitoksessa

Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää, kuinka huostaanotettu lapsi kokee omaohjaajuuden lastensuojeluyksikössä ja kuinka omaohjaajuutta tulisi kehittää. Tavoitteena oli tuoda omaohjaajuuden merkitys työyhteisön tietoisuuteen ja pohtia omaohjaajuutta yhtenä työmenetelmänä. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena haastattelemalla kahta lastenkotiin sijoitettua lasta. Tutkimuskysymyksinä esitettiin seuraavat: miten omaohjaajuus näkyy lastenkodin arjessa, millaisia kokemuksia lapsilla on omaohjaajuudesta ja miten sitä voisi kehittää. Aineiston käsittelyssä käytettiin sisällönanalyysimenetelmää. Opinnäytetyön tulosten mukaan omaohjaajuus koetaan erittäin tärkeänä. Omaohjaajalla on kokonaisvaltainen vastuu sijoitetusta lapsesta. Luottamuksellinen suhde lapsen ja aikuisen välillä nousi vahvasti esiin haastatteluissa. Omaohjaajalta odotetaan kykyä käsitellä erilaisia tunteita ja sanallistaa niitä lapsen kanssa. Tulosten perusteella omaohjaajuudessa lapsen yksilöllinen huomiointi ja yhdessä vietetty aika korostuivat. Lapset kokivat kahdenkeskisen omaohjaajan ajan olleen riittävää. Johtopäätöksiä on tarkasteltu yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasoilta. Yksilön tasolla omaohjaajuuden on todettu tukevan lapsen kuulemisen ja huomioimisen merkitystä. Yhteisön tasolla lapset ymmärtävät omaohjaajuuden olevan osa lastensuojeluyksikön arkea. Onnistunut omaohjaajuussuhde voi korjata kiintymyssuhdehäiriötä ja auttaa lasta kasvamaan sekä ehkäistä tulevaisuudessa yhteiskunnasta syrjäytymistä.The purpose of this study was to gather information how a custody child experiences personal counselling in a child protection unit and what ways personal counselling should be developed. The aim was also to explore the personal counselling as one of the work methods. The study was qualitative in nature and the data were collected through interviews. Two children, who lived in a child protection unit, where interviewed. The data were analyzed using content analysis. The respondents stated that the personal counselling was very much appreciated. According to respondents it was important that a personal counsellor had a comprehensive responsibility of a child and there was a trust-relationship between the child and the personal counsellor. According to interviewees, children’s personal needs were considered well, and a personal counsellor had enough time for them. The conclusions have been analyzed considering personal, children protection unit and sociality aspects. The study found that children different needs were considered well when the personal counselling is used, and a child understands that the personal counselling is a normal way working in a children welfare center. A successful personal counselling can help with disturbed attachment relationships and therefore, it can prevent social exclusion