Tukiperhe siltana aikuiseen elämään : Hyvät käytännöt ja haasteelliset tilanteet yksintulleiden turvapaikanhakijoiden tukiperhekoulutuksessa

Opinnäytetyömme on laadullinen ja tutkimuksellinen kehittämistyö, joka keskittyy yksin Suomeen tulleiden turvapaikanhakijanuorten tukiperheiden koulutuksen kehittämistarpeisiin. Opinnäytetyön tilaajana on Yhteiset Lapsemme ry, mutta kehittämistyössä painottuu sen sovellettavuus ja tulosten hyödynnettävyys koko toimialalle eli yksintulleiden turvapaikanhakijalasten ja -nuorten tukiperheitä kouluttaville järjestöille ympäri Suomen. Opinnäytetyömme on vahvasti työelämää kehittävä, ajankohtainen ja yhteiskunnallisesti merkittävä. Vuonna 2015 Suomeen saapui poikkeuksellisen suuri määrä turvapaikanhakijoita, kaikkiaan yli 32 000 ihmistä, joiden joukossa 3024 ilman huoltajaa ollutta lasta ja nuorta. Näiden nuorten haasteellinen ja haavoittuva asema sekä heidän tulevat elämänpolkunsa Suomessa herättivät järjestöpuolella huolta. Tavoitteenamme on ensisijaisesti nostaa esille yksin maahan tulleille turvapaikanhakijanuorille tarjotun tukiperhetoiminnan hyötyjä, kartoittaa siihen liittyviä mahdollisia riskejä ja antaa suosituksia tukiperhekoulutusta koordinoiville järjestöille. Opinnäytetyömme tuloksissa tuomme esiin niitä sisältöjä, joita tukiperhettä kouluttaessa olisi tärkeä ottaa huomioon ja annamme järjestöille suosituksia toiminnan kehittämiseen. Aineisto on kerätty Yhteiset Lapsemme ry:n ylläpitämässä Vihdin ryhmäkodissa osallistavin työpajoin ja kyselylomakkein sekä kuudella puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Opinnäytetyön aineisto on kerätty vuosien 2016-2017 aikana. Haastattelemamme asiantuntijat nostivat yksintulleiden nuorten tukihenkilötoiminnan lähtökohdiksi lapsen edun toteutumisen, psykososiaalisen vahvistamisen sekä kotoutumisen. Riskeinä nähtiin sijaistraumatisoituminen, rajojen hämärtyminen vapaaehtoisten ja viranomaisten välillä sekä kielteisten päätösten aiheuttamat ristiriidat. Voimme todeta aineistomme perusteella, että tukiperhe on merkityksellinen ja tärkeä tukimuoto osana yksintulleen nuoren elämää Suomessa. Se on inhimillistä tukea lapsille ja nuorille, jotka ovat joutuneet eroon omasta perheestään ja jotka etsivät uusia elämänpolkuja keskellä uutta ympäristöä. Aineistomme osoittaa, että tukiperhetoiminnan tulee olla koordinoitua ja ammattimaisesti johdettua ja tukiperheille pitää taata riittävä tuki ja koulutus ennen tukisuhteen alkua, tukisuhteen aikana ja myös sen päätyttyä, jotta lapsen etu voi toiminnassa toteutua. Suosittelemme järjestöjä kiinnittämään huomiota voimavarakeskeiseen, kulttuurisensitiiviseen ja traumatietoiseen työotteeseen. Lisäksi tukiperheiden toiminnan tulee olla selkeästi rajattua ja tukiperheiden tulee saada työnohjauksellista tukea toimintaansa. Our thesis is a study of how the training for families who support unaccompanied minors in Finland could be developed and improved. The study was commissioned by the association Yhteiset Lapsemme – All Our Children ry but in our development work we focused on making our suggestions applicable to and useful for the entire field, that is to all non-governmental organisations (NGOs) throughout Finland whose work includes training support families for asylum seekers who have arrived in Finland as unaccompanied minors. This thesis helps to develop working life, is current and socially significant. In 2015, an exceptionally large number of asylum seekers, more than 32,000, arrived in Finland. Of them, 3,024 were unaccompanied minors, that is displaced children and young people without a parent or guardian. The challenging and vulnerable situation of these young people, both now and for their future life, causes concern among Finnish NGOs. Our primary aims are to define the benefits of providing support families for these unaccompanied minors, to map the potential risks of this practice, and to make recommendations for the NGOs who coordinate the training for support families. The Results section of this thesis points to important aspects vital to the training of support families and makes some recommendations for NGOs on how to improve their activities. The material for this study was gathered during 2016–2017, through workshops and surveys at the group home in Vihti that is run by the Yhteiset Lapsemme ry association and six partly structured thematic interviews for experts. The experts we interviewed during our research for this thesis recommended that the interests of the child, their psychosocial empowerment and integration be the basis of all support services for unaccompanied minors. When asked about risks, they mentioned vicarious traumatisation, blurred boundaries between volunteers and authorities, and the conflicts caused by negative decisions to asylum applications. From our research, we can say that the supporting family is a significant and important form of support in the life of unaccompanied minors in Finland. Families provide human support to children and young people who have been separated from their own family and must now forge a new path in life in an alien environment. Our research material shows that support family operations must be coordinated and professionally led and that every supporting family must be given sufficient support and training before they start. We recommend that NGOs pay attention to taking a resource-centric, culturally sensitive and trauma-conscious approach. In addition to which, the activities of supporting families must be clearly delineated and the support families be provided with work guidance for their efforts