Kestävyyslajien välisen yhteistyömallin pilotointi ja kehittäminen Espoossa 2017–2018

Tämän yhteistyöhankkeen tavoitteena oli kokeilla kestävyyslajien välistä paikallista yhteistyötä keskeisten Espoossa toimivien kestävyysurheiluseurojen kesken ja kehittää seuroille toimiva yhteistyömalli. Hankkeen tavoitteena oli myös oppia toisilta lajeilta ja seuroilta osaamisen, lajien valmennuksen ja seuratoiminnan kehittämistä varten sekä kestävyyslajien yhteisiin haasteisiin vastaamiseksi. Espoon paikallinen kestävyyslajien yhteistyöhanke pohjautui valtakunnalliseen kestävyyslajien yhteiseen tutkimus- ja kehittämishankkeeseen (KIHU). Kestävyyslajien yhteistyöhanke toteutettiin kesän 2017 – kevään 2018 välisenä aikana. Hankkeeseen osallistuivat espoolaisseuroista ja kestävyyslajeista Espoon Tapiot (kestävyysjuoksu ja kilpakävely) ja Espoon Suunta (suunnistus). Lisäksi hiihto oli lajina mukana hankkeessa. Kohderyhmänä olivat seurojen nuoret urheilijat (noin 13-19v) ja heidän valmentajansa. Hankkeen vaiheet olivat: 1. yhteistyömallin pilotoinnin valmistelu ja suunnittelu, 2. pilotoinnin toteutus ja 3. pilotoinnin arviointi. Hankkeen keskeisinä työmenetelminä olivat urheilijoille järjestetty kysely ja hankkeen vetäjän osallistuva havainnointi palautekeskusteluineen. Hankkeen tulosten perusteella ja johtopäätöksenä pilotoinnin suunnittelu oli järjestelmällistä ja onnistui seurojen kanssa hyvin. Suunnittelun alkuvaiheen aktivoinnin ohella valmentajien osallistumisaktiivisuuden lisäämiseksi seurojen ja valmentajien sitouttamiseen tulee kiinnittää jatkossa alusta alkaen korostettua huomiota tuomalla heille selkeämmin esiin yhteistyön tarve ja hyödyt. Yleisesti yhteistyö seurojen kanssa hankkeen aikana oli aktiivista ja hyvin toimivaa. Yhteistyömallin kokonaisuus oli toimiva suunnitteluvaiheesta alkaen, mutta sen toteutusta osittain kehitettiin hankkeen aikana yhdessä seurojen kanssa. Urheilijakyselyn mukaan hankkeen kohderyhmä oli sopiva ja lajien määrä riittävä, mutta mukana olisi saanut olla useampi kuin kaksi seuraa. Samoin yhteistyömallin toiminta, organisointi ja johtaminen olivat onnistuneita. Urheilijoiden mielestä tällaista yhteistyömallia kannattaa jatkaa myös tulevaisuudessa, ja heidän osaltaan tavoitteet toteutuivat hyvin. Hankkeen tavoitteet saavutettiin kuitenkin vain osittain, sillä osaamisen, hyvien käytänteiden ja toimintatapojen jakaminen seurojen kesken sekä niiden kehittäminen ei ollut kovin tehokasta valmentajien vähäisestä etenkin valmentajatapaamisiin osallistumisesta johtuen. Tapaamiset onnistuivat silti sisällöllisesti hyvin. Yhteisharjoitusten ohjelma oli kyselyn mukaan mielekäs, monipuolisesti kehittävä ja uuden oppimista edistävä. Valmentajien vahvuuksina niissä olivat erityisesti osaaminen ja innostavuus. Harjoitusten keskeisimpänä kehittämistarpeena oli urheilijoiden ryhmäytymisen tukeminen. Hankkeen päämääränä oli jalkauttaa kestävyyslajien välinen toimintamalli kokeilun ja kehitystyön jälkeen tulevaisuudessa osaksi espoolaisseurojen välistä jatkuvaa yhteistyötä. Yhteistyön tulee olla siten erillisten hankkeiden sijaan pidempiaikaista ja luonnollista seurojen välistä yhteistyötä. Hankkeen kehittämistarpeiden ja johtopäätösten perusteella opinnäytetyöraportissa esitetäänkin ehdotus lajien ja seurojen välisestä yhteistyömallista Espoossa toteutusperiaatteineen. Ehdotusta voidaan soveltaa ja hyödyntää laajemminkin kestävyys- ja muiden lajien välisen yhteistyön kehittämiseen. 2010-luvun huippu-urheilun muutostyö ja lajiliittojen strategiat antavat yhteistyön vahvistamiselle ja lisäämiselle vahvan strategisen perustan