Kaikille avoin osallisuus : Nuorten yhdenvertaisen osallisuuden kehittäminen Tampereen kaupunkiseudulla

Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää nuorten yhdenvertaista osallisuutta Tampereen kaupunkiseudun kunnissa. Tarve kehittämiselle on noussut sekä paikallisesti että valtakunnallisesti. Edustuksellinen vaikuttamistoiminta ei houkuttele kaikkia nuoria. Osallisuuteen tarvitaan matalan kynnyksen toimintaa ja menetelmiä, jotta entistä laajempi joukko nuoria kokisi osallisuutta. Opinnäytetyön tilaajana toimi Tampereen kaupungin nuorisopalvelut. Kyseessä on tutkimuksellinen kehittämistyö. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisen tutkimuksen avulla. Täydentävänä menetelmänä ja työotteena tutkimuksena käytettiin BIKVA-mallia, joka on asiakaslähtöinen kehittämismenetelmä. Kaikista kahdeksasta Tampereen kaupunkiseudun kunnasta haastateltiin yhteensä 16 nuorta yksilöhaastatteluina. Lisäksi opinnäytetyötä varten haastateltiin nuoriso-ohjaajia ja seudullisen nuorisotyön johtoryhmää ryhmähaastatteluina. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys rakentuu osallisuuden, yhdenvertaisuuden, myönteisen tunnistaminen ja kriittisen pedagogiikan käsitteiden ympärille. Haastatteluista ilmeni, että nuoret eivät tienneet keinoja vaikuttamiseen. Nuoret kokivat vaikuttamisen mahdollisuuden tärkeäksi, mutta tunsivat ettei heillä ei ole tarvetta vaikuttaa. Suurin osa nuorista oli sitä, mieltä ettei heidän elämässään ole muutettavaa. Nuoriso-ohjaajien haastattelusta nousi esiin, että nuorten toiveisiin tulisi pystyä reagoimaan nopeammin. Päätöksenteon hitaus ja byrokraattisuus saattaa näivettää nuoren kiinnostuksen vaikuttamiseen. Nuoriso-ohjaajat korostivat kouluyhteistyön kehittämisen merkitystä nuorten osallisuuden lisäämiseksi. Johtoryhmä nosti esiin omassa haastattelussaan osallisuuden arvostamisen paikoittaisen horjumisen. Osallisuuden olemassaoloon on herätty kuntaorganisaatioissa, mutta käytännössä osallisuustyö vielä ontuu. Opinnäytetyön tuotoksena syntyi toimenpide-ehdotuksia, joilla voidaan parantaa nuorten yhdenvertaisen osallisuuden toteutumista. Nuorille pitää entistä enemmän saada tietoa vaikuttamisen mahdollisuuksista. Heidän tulee tietää oikeudestaan vaikuttaa ja tietää, kuinka he voivat olla osallisena ja vaikuttaa niin halutessaan. Toinen huomio oli, että nuorisotyön ja koulun välisessä yhteistyössä nähtiin paljon mahdollisuuksia osallisuuden kehittämisessä. Yhteisellä panostuksella osallisuudesta ja vaikuttamisesta saataisiin luontevampaa nuorille. Nuoret oppisivat vaikuttamisen mahdollisuuksista jo varhain. Kolmas toimenpide-ehdotus on, että nuorten toiveisiin olisi pysyttävä reagoimaan nopeammin. Päätöksenteko koetaan liian hitaaksi ja jäykäksi. Neljäs toimenpide-ehdotus on, että yhdenvertainen osallisuus tulisi olla koko kuntaorganisaation yhteinen arvo. Toimintatapojen muokkaaminen osallisuutta edistäväksi tulisi olla kaikkien yksiköiden tahtotila. Viimeinen toimenpide-ehdotus on, että nuorten osallisuuden tarvetta tulisi tarkastella kriittisesti. Kaikki nuoret eivät koe tarvetta vaikuttaa, eikä kaikki osallisuuden muodot sovi kaikille. Yksilöiden erojen tunnistaminen on tärkeää.The aim of this thesis was to develop young people’s equal participation in the municipalities of Tampere. There is a lot to develop in the area of equal participation. Representative influencing is not tempting to all young people. In order for a larger part the youth to experience participation easily accessible activities and methods are required. The thesis was ordered by the youth services of Tampere. This study is an also a developing work. The study is conducted with qualitative method applying BIKVA-model, which is customer-oriented developing method. Altogether 16 young persons were individually interviewed from all the eight municipalities of Tampere. In addition, youth-workers and the management of the regional youth-work were interviewed in groups. The theoretical framework of this work is built around terms of participation, equality, positive recognition and critical pedagogy. The interviews revealed that the young persons did not know the means for influencing. Although they considered the opportunities for influencing important, they did not feel the need to influence. The majority of the youth did not feel there was anything that should be changed in their current lives. The youth-workers highlighted the importance of developing the cooperation with schools to improve participation. Occasional lack of appreciation towards participation was raised in the interview of the management of youth-work. The issue of participation has been recognised in the municipality organisations, but the practical actions to enhance it are still scarse. As a result of the study some suggestions for action measures for enhancing the equal participation of the youth were generated. More knowledge on the ways of influencing should be brought to the youth’s attention. They should acknowledge their right to influence and understand how they can participate and influence at their will. Further, a lot of potential for developing participation was seen in the cooperation between youth-work and schools. By shared investments participation and influencing could become more natural. Young people would accustom to the opportunities to participate from early on. Decision making is regarded as too slow and stiff. In addition, equal participation should be a shared value among the whole municipality organisation. Preparing the course of actions so that they promote participation should be the aim of all units. Finally, the youth’s desire to participate should be investigated. All the young people do not feel the need to influence and every form of participation does not suit everyone. Recognising individual differences is important