Kuurosokeiden kokemuksia tulkin käytöstä sairaalassa ja kommunikaatiosta hoitohenkilökunnan kanssa

Kuisma Heli & Mikkola Soile. Kuurosokeiden kokemuksia tulkin käytöstä sairaalassa ja kommunikaatiosta hoitohenkilökunnan kanssa. Kevät 2018, 54 s., 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Viittomakielen ja tulkkauksen koulutus, tulkki (AMK). Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa kuurosokeiden kokemuksia tulkin käytöstä sairaalassa ja kommunikaatiosta hoitohenkilökunnan kanssa. Opinnäytetyön aineiston keruu toteutettiin haastattelemalla yhtätoista kuurosokeaa henkilöä, jotka olivat olleet sairaalahoidossa vähintään yhden vuorokauden ajan. Haastattelut toteutettiin henkilökohtaisesti sekä sähköpostin ja puhelimen välityksellä. Haastatteluista selvisi, että sairaalan hoitohenkilökunta ei tiedä tarpeeksi kuurosokeudesta ja sen vaikutuksista kommunikaatioon. Selkeä ja rauhallinen puhe sekä katsekontakti keskustelukumppanin kanssa koettiin tärkeäksi kommunikaation sujumisessa. Tulkin käyttö helpotti kommunikaatiotilanteita, mutta tulkkia olisi tarvittu myös opastamiseen sairaalassa ja vuorovaikutustilanteisiin muidenkin ihmisten kuin hoitohenkilökunnan kanssa. Vastausten perusteella kuurosokeiden kommunikaatio ymmärretään laajempana kokonaisuutena. Fyysisen tilan ominaisuudet, kuten valaistus ja akustiikka, vaikuttavat kuurosokean itsenäiseen tiedon saamiseen. Fyysisen tilan tärkeys kommunikaatiossa korostuu, kun kuurosokea on sairaalahoidossa uudessa ympäristössä. Opinnäytetyön loppuun koottiin vastauksista viisi toivetta sairaalan hoitohenkilökunnalle kuurosokean asiakkaan kanssa toimimiseen. Hoitohenkilökunnan toivottiin hankkivan tietoa kuurosokeiden kommunikaatiosta ja opastamisesta, puhuvan kuurosokealle normaalisti, mutta selkeästi, kertovan kuka on ja kenelle puhuu, huomioivan, että kuurosokeus on yksilöllistä ja fyysinen ympäristö vaikuttaa kuurosokean tiedon saamiseen.Kuisma Heli & Mikkola Soile. Experiences of deafblind people using an interpreter in hospital and their experiences of communicating with the nursing staff in hospital 54 pp., 2 appendices. Language: Finnish. Spring 2018. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Sign Language and Interpreting. Degree: Interpreter. The object of the thesis was to explore the experiences of deafblind people using an interpreter in hospital and their experiences of communicating with the nurses and the doctors in hospital. The material was collected by interviewing eleven deafblind persons who have been in a hospital at least for one night. The deafblind people were interviewed face-to-face and via e-mail and phone call. The results of the interview showed that the nursing staff do not have enough knowledge of deafblindness and how it affects communication. Calm and well articulated speech and eye contact are important while having a conversation with a deafblind person. Using an interpreter made the communication easier but the interviewees would have needed an interpreter also for guidance and interaction with other people. Based on the results of the interviews the communication of the deafblind also consists of the physical space, for example lightning and acoustics. The physical space affects the receiving of the information. If the environment is unfamiliar for the deafblind person the physical space needs to be free of distraction. The major results can be summarized as five wishes for the doctors and the nurses nursing deafblind people. The interviewees wished that the nursing staff would get more information about communication and guidance of deafblind people. The nursing staff should speak normally but well articulated and when they are talking to a deafblind person they should tell their name and who they are talking to. They should also take into consideration that every deafblind person is different and the physical space affects how deafblind people get information.Opinnäytetyön viittomakielinen tiivistelmä löytyy Diakonia-ammattikorkeakoulun Turun-kampukselta