Hyvä kuolema. Opas hyvään kuolemaan saattamisesta hoitohenkilöstölle

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa opas avuksi saattohoitoprosessiin yhteistyökumppanin hoitohenkilöstön käyttöön. Oppaan tarkoituksena on antaa menetelmiä henkilöstölle potilaan hyvään kuolemaan saattamisessa. Työn kirjallinen osuus perustuu uusimpiin suosituksiin ja tutkittuun tietoon. Saattohoito on yhteiskunnallisesti tarkasteltuna ajankohtainen aihe ja siitä on runsaasti materiaalia saatavilla. Työn sisältö on rajattu tarkastelemaan hyvän kuoleman ja siihen saattamisen käsitteitä. Teoriaosuus on rajattu koskemaan lääkkeettömiä hoitotyönkeinoja, kun tavoitteena on potilaan hyvä kuolema ja hyvään kuolemaan saattaminen. Opas on rakennettu selkeäksi ja nopealukuiseksi, ja se julkaistaan sähköisessä muodossa. Oppaan tueksi hoitohenkilöstö saa käyttöön taskukokoiset minioppaat, joihin on koottu saattohoitoprosessin sekä oireenmukaisen hoidon keskeisimmät käsitteet ja asiat. Opinnäytetyön toiminnallisessa osuudessa etsittiin vastauksia kysymyksiin, millainen on hyvä kuolema ja miten hoitohenkilöstö voi auttaa saattohoitopotilasta kuoleman lähestyessä. Tutkitun tiedon perusteella korostuu hyvän kuoleman olevan ihmisen itsensä näköinen. Vain tietämällä, mikä on kuolevan potilaan oma tahto hänen viimeisten elinpäiviensä sisällöstä, voidaan taata hänen itsensä näköinen kuolema. Potilaan itselleen laatima hoitotahto toimii koko saattohoitoprosessin punaisena lankana. Hyvä kuolema on jokaisella henkilöllä erilainen ja siihen vaikuttaa kulttuuri sekä aika. Hyvä hoito ja kärsimyksen kokeminen kuuluvat kuitenkin hyvän kuoleman käsitteeseen jokaisen ihmisen kohdalla. Saattohoitopotilaan auttaminen, mahdollisimman hyvän elämänlaadun turvaaminen ja läheisten tukeminen tapahtuvat hoitohenkilöstön toteuttamalla oireenmukaisella hoidolla. Hoitohenkilöstön on kuitenkin pystyttävä tunnistamaan oireet ja oireiden vaikutukset toisiinsa. Kaikki potilaan näkyvät oireet eivät ole häntä itseään häiritseviä ja hoitolinjaukset täytyy aina tehdä potilaan parasta ajatellen. Kuolevan potilaan omat toiveet ja tarpeet ovat keskiössä ja ne menevät omaisten tarpeiden edelle.The purpose of this thesis is to produce a hospice care guide for the use of our working life partner's staff members. The purpose of the guide is to provide care staff with methods for providing good care in the terminal phase of a patient. The written portion of the thesis work is based on the newest recommendations and studies. Terminal care is a current societal topic and there is plenty of material regarding it readily available. The content of the thesis has been limited to examining the term good death and how to care for patients before death. The theoretical portion focuses on nonmedicinal care methods, with the aim being guiding towards a good death. The guide is clearly constructed and easy to read, it will be published electronically. In conjunction with the electronic guide, the staff will be issued pocket sized mini versions of the guide, which has the key components of terminal care process and symptomatic care. In the functional portion of the thesis we looked for answers to the questions, what is a good death like and how can care staff help terminal patients as death draws closer. Studies suggest that a good death is a death that resembles the patient. Only by knowing what is the will of the person about the content of their final days can we try to guarantee them a good death. The patient's living will provides the key elements for hospice care. A good death is different for everyone and it is influenced by culture and time. Good care and experiencing suffering are in the definition of a good death for all people. Helping the hospice care patients, ensuring good quality of life and supporting the familiars are all carried out by the care staff providing symptomatic care. Nursing staff must be able to recognize symptoms and their effects on other symptoms. Not all symptoms are such that they bother the patient themself. All care decisions must be made with the patient's best interest in mind. The wishes and needs of the terminal patient are in the centre of everything and supersede those of the relatives