Matkailun mahdollisuudet opiskelijoiden yksinäisyyden ehkäisemisessä

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, onko matkailulla mahdollisuuksia opiskelijoiden yksinäi-syyden kokemusten vähentämisessä ja ehkäisemisessä. Aihe syntyi kiinnostuksesta selvittää, onko esimerkiksi matkailun mahdollistamilla olosuhdemuutoksilla tai kansainvälisellä vuoro-vaikutuksella vaikutuksia yksinäisyyden ytimessä olevien ongelmien lievittämiseksi. Koska tutkimusaihe oli uusi eikä sitä ollut sellaisenaan tutkittu aikaisemmin, tavoitteena oli selvittää ilmiötä kokonaisuudessaan. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisin tutkimusmenetelmin. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua, joka toteutettiin seitsemälle opiskelijalle talven 2016 – 2017 aikana. Haastatteluilla selvitettiin opiskelijoiden arkea, sosiaalisia suhteita, yksinäisyys- ja matkailukokemuksia sekä kielitaitoa. Haastateltavat olivat iältään 20 – 27 -vuotiaita Jyväskylässä opiskelevia nuoria aikuisia. Haastatteluilla pyrittiin selvittämään haastateltavien subjektiivisia ja aitoja kokemuksia teema-alueiden ohjaamana. Teemahaastattelurunko muodostettiin teoriaperusteisesti tukeutuen aiempaan tutkimusaineistoon yksinäisyyden hallintakeinoista. Haastattelut nauhoitettiin, litteroitiin ja analysoitiin. Aineiston perusteella selvisi, että matkailusta löytyy yhdistäviä tekijöitä yksinäisyyden lievittämiseksi erityisesti ulkopuolisuuden kokemuksia vähentämällä. Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden potentiaaliseen lievittymiseen vaikuttivat kielelliset ja kulttuurilliset tekijät, sosiaali-suuden lisääntyminen sekä itsevarmuuden kohentuminen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tutkimus antoi selviä viitteitä matkailun hyödyistä yksinäisyyden vähentämiseksi. Näiden päätelmien perusteella on muodostettu hypoteeseja, joilla pyrittiin vastaamaan tutkimuksen alussa asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Työn tulokset synnyttivät myös useita jatkotutkimusmahdollisuuksia, joita on esitetty lopuksi pohdinnassa.The purpose of the Bachelor’s Thesis was to find out whether travelling had possibilities in alleviating loneliness experienced by students. The subject arose from the interest to find out, how changes in circumstantial factors or means of international communication could affect the problems behind loneliness. The aim was to explain the phenomena, because the research theme was new and it had never been studied as illustrated above. The survey was implemented by using qualitative research techniques. The research material was collected by semi-structured theme interviews which were organized during the winter 2016-2017 for seven students with different backgrounds. The purpose was to look into their daily lives, social relations, experiences with loneliness and travelling and their language skills. The interviewees were young adults aged from 20 to 27 currently studying in Jyväskylä. The individual interview was considered appropriate for finding out the subjective experiences of the participants defined by the research themes. The themes provided a framework for the interview. The interview structure was based on the previous research and theory, related to coping methods of loneliness. The data was recorded, transcribed and analyzed. The results showed that traveling could alleviate loneliness especially by reducing the experiences of the state of outsiderness. The potential factors appeared to be the changes in culture and language as well as positive effects on social behavior and self-esteem. As a conclusion, the research provided clear evidence that travelling had many benefits in preventing and reducing subjective experiences of loneliness and outsiderness. The results of the re-search engendered new hypotheses and many new questions remain to be further scrutinized, which have been discussed at the end of the thesis