Yhteisöllisyyden näkyvyys ja merkitys Vantaan kaupungin asunnottomien päihdekuntoutujien etätuettujen tukitalojen arjessa

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää miten yhteisöllisyys näkyy Vantaan kaupungin asunnottomille päihdekuntoutujille suunnatuissa etätuetuissa tukitaloissa ja mikä sen koettu merkitys tukitalojen asukkaille on. Opinnäyteyö toteutettiin yhteistyössä Vantaan kaupungin kanssa ja olen tästä tutkimusraportista jättänyt yksikön nimen mainitsematta tutkimukseen osallistuvien anonymiteetin suojaksi. Tukitalojen yhteisöllisyyttä ei ole tutkittu aikaisemmin ja sen havainnointi on jäänyt vähäiseksi. Vantaan kaupungilta tuli siis toive, että selvittäisin asukkaiden näkökulmasta miten he näkevät tukitalojen yhteisöllisyyden ja onko sillä merkitystä esimerkiksi päihteettömyyteen. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisin tutkimusmenetelmin. Teoreettisessa viitekehyksessä olen avannut yhteisön, yhteisöllisyyden, yksinäisyyden, vertaistuen, asunnottomuuden sekä asumispalveluiden käsitteitä ja merkitystä esimerkiksi yhteisöllisyyden ja yksinäisyyden vaikutusta ihmisen terveydelliseen tilaan. Laadullisista tutkimusmenetelmistä hyödynsin aineiston keruussa teemahaastattelua. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluita, joita oli yhteensä kuusi kolmesta eri tukitalosta, kaksi kustakin tukitalosta. Haastattelut antoivat mahdollisuuden tuoda tukitalojen asukkaiden ääni kuuluviin. Tutkimuksen keskeisimpinä tuloksina olivat yhteisöllisyyden näkyminen yhdessä tekemisen kautta sekä ”kemioiden kohtaamisena” mutta yhteisöllisyydellä ei koettu olevan suurta merkitystä. Haastatteluista nousi kuitenkin esiin se, että ei tarvinnut olla yksin ja samankaltaisten elämäntilanteiden koettiin tukevan omaa päihteettömyyttä. Myös vertaistuki nousi tärkeänä teeman haastatteluista, mutta sitä haettiin lähinnä tukitalojen ulkopuolelta. Tukitalojen toiminnan kehittämiseksi ehdotankin säännöllistä yhteistä toimintaa asukkaiden kanssa, joka voisi olla esimerkiksi asukkaista itsestään lähtevää, sekä asukkaiden ottamista mukaan tukitalojen toiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen. Nämä voisivat yhdessä vahvistaa koettua yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sitä kautta tukea asukkaiden kuntoutumista.The aim of this thesis was to examine how communality is shown in the remotely monitored supported housing of City of Vantaa for the homeless substance abusers and what its significance is for the residents of the supported housing. This thesis was executed in co-operation with City of Vantaa and the author has not mentioned the name of the department to protect the anonymity of the participants in this study. The communality in the supported housing has not been studied before and its observance has been minimal. The City of Vantaa hoped that the author would examine how the residents perceive the communality of the supported housing and does it have any impact on sobriety. Qualitative research methods were applied in this thesis. The theoretical part discusses the concepts of community, communality, loneliness, peer support, homelessness and housing services and the impacts of e.g. of communality and loneliness to people’s state of health. The data was collected by using themed interviews as a qualitative research method. The interviews were individual and there were six interviews in all from three different supported housing, two from each supported housing. The interviews enabled the supported housing residents to express their views. The results show that the visibility of communality was gained through common activities and that the significance of communality was not great. However, the interviews reveal that the residents did not have to be alone and similar life situations supported their own sobriety. Also, peer support came up as an important theme from the interviews, but the residents searched for it mostly outside the supported housing. For the improvement of the activities in supported housing author suggests regular activities with the residents initiated by the residents themselves and taking the residents along to plan and improve the supported housing activities. All these together could strengthen the experienced communality and the fellowship and therefore support the rehabilitation of the residents