Vanhemman mentalisaatiokyvyn tukeminen

Lapsiperheiden terveys ja hyvinvointi aiheuttaa huolta ja niiden tukemiseen tarvitaan kipeästi uusia keinoja. Lapsen ja vanhemman välisellä vuorovaikutuksella ja kiintymyssuhteen laadulla on suuri vaikutus lapsen terveyteen ja hyvinvointiin. Vanhemman mentalisaatiokykyä on tutkittu viimeisen vuosikymmenen aikana ja sitä tukevia hoitomenetelmiä on kehitetty. Opinnäytetyön tavoitteena oli koota yhteen tutkimustietoa vanhemman mentalisaatiokyvyn tukemisesta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli koota tietoa lasten ja lapsiperheiden kanssa työskenteleville ammattilaisille ja opiskelijoille mentalisaatiokyvyn merkityksestä hyvän lapsen ja vanhemman välisen varhaisen vuorovaikutuksen sekä turvallisen kiintymyssuhteen muodostumisessa. Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Aineiston hakemiseen käytettiin Pubmed-, Cinahl- ja Academic Search Elite-tietokantoja. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin sisäänottokriteerien perusteella 14 tutkimus- ja katsausartikkelia. Aineiston analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysiä ja teemoittelua. Vanhemman mentalisaatiokyvyn vahvistamiseen pyrkiviä interventioita on kehitetty muutamia viime vuosina. Interventiot jaoteltiin kohderyhmän mukaan päihderiippuvuuden vuoksi hoidossa oleville äideille, mielenterveysongelmien vuoksi hoidossa oleville äideille, nuorille kaupungissa asuville äideille ja kaikille vauvaperheille suunnattuihin. Interventiot olivat yksilö- tai ryhmämuotoisia ja niitä voitiin toteuttaa kotona tai terveydenhuollon yksikössä. Lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen tukemisen tulisi olla jokaisen lapsen ja perheen kanssa työskentelevän terveys- ja sosiaalialan ammatilaisen tavoitteena. Etenkin äitiys- ja lastenneuvolatyössä vanhemman mentalisaatiokyvyn tukemisen tulisi olla keskiössä