Vanhempien kokemuksia luottamuksesta ja näkyväksi tulemisesta ylisukupolvisessa lastensuojelun työskentelyssä

Tämän opinnäytetyön toimeksiantajana oli eteläsuomalainen kunta, jossa ylisukupolvinen lastensuojelun asiakkuus ja sen mahdolliset vaikutukset vanhempien ja viranomaisten väliseen vuorovaikutukseen ovat tulleet yhä useammin esiin lastensuojelun työskentelyssä. Opinnäytetyön tavoite oli tutkia vanhempien ajatuksia lastensuojeluasiakkuutensa merkityksestä nyt kun oma lapsi on lastensuojelun asiakkaana. Toinen tavoite oli löytää asioita tai toimintatapoja, joilla luottamuksen ja kumppanuuden syntymistä vanhempien ja viranomaisten välille voitaisiin vahvistaa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimukseen haastateltiin kahta vanhempaa, ja aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Haastateltavilta kysyttiin heidän lapsuudenkokemuksistaan, suhteistaan lastensuojeluviranomaisiin sekä lapsen asiakkuudesta. Vanhemmilta kysyttiin myös heidän ajatuksiaan siitä, kuinka luottamuksen ja kumppanuuden syntymistä vanhempien ja lastensuojeluviranomaisten välille voisi edistää. Vanhempien lapsuuteen liittyi vahvoja näkymättömäksi jäämisen kokemuksia, joissa viranomaiset eivät ole puuttuneet perheen tilanteeseen riittävästi. Kokemukset johtivat osaltaan epäluottamukseen lastensuojelua kohtaan ja vanhemmat kuvailivat avun hakemisen kynnyksen olleen heille hyvin korkea. Kun he olivat päässeet kynnyksen yli, he kokivat saaneensa apua ja tukea lastensuojelusta, ja lastensuojeluun liittyvät pelot olivat hiljalleen väistyneet. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että luottamukseen perustuva kumppanuus oli mahdollista rakentaa uudelleen, vaikka aiemmat kokemukset olivat rikkoneet sen. Avainasemassa oli näkyväksi tuleminen puolin ja toisin: vanhemmat tulivat näkyviksi ensisijaisesti vanhempina, eivät lastensuojelun asiakkaina, työntekijät puolestaan tekojen ja välittämisen kautta. Tärkeitä tekijöitä olivat myös aito välittäminen, työntekijöiden pysyvyys ja tavoitettavuus sekä toimiva yhteistyö eri viranomaisten välillä.This thesis was commissioned by a municipality in Southern Finland. Intergenerational child welfare and possible effects it has on parent-authority interaction had become current topics in their child welfare services. The purpose of this thesis was to explore the parents’ views about the significance of their past in child welfare services now that their own children are clients of child welfare services. Another aim was to search for courses of action that would promote trust and companionship between parents and authorities. This thesis was implemented as a qualitative study. Two parents were interviewed for this study and the results were analyzed using thematic analysis. The parents were asked about their childhood and youth experiences regarding child welfare services, their past and present relationships with authorities and their experiences of child welfare with their own children. Intense experiences of invisibility and insufficient interventions in the family situations by the authorities were involved in the parents’ past. Their mistrust towards child welfare was partly inflected by these experiences and the parents described the threshold for seeking help being very high. Once they had found a way to overcome that threshold they found they were being helped and supported by child welfare services and their fears concerning child welfare were slowly subsided. The conclusions of this study show that a trust-based companionship was conceivable even when it had been broken by past experiences. Becoming reciprocally visible was in key position: parents became visible primarily as parents and not clients of child welfare services and the authorities became visible through their actions and caring. Important factors were also genuine caring, permanency and accessibility of workers and functioning co-operation between authorities