10–16-vuotiaiden juniorijalkapalloilijoiden alaraajojen tyypilliset rasitusvammat ja niiden ennaltaehkäisy

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa Suomen Palloliiton Länsi-Suomen piirin käyttöön opas juniorijalkapalloilijoiden rasitusvammojen ennaltaehkäisystä pelaajille ja heidän sidosryhmilleen. Opinnäytetyön tavoitteena oli opinnäytetyöprosessista saadun tiedon myötä kannustaa juniorijalkapalloilijaa tarkkailemaan omaa kehoaan ja tiedostamaan erilaiset riskitekijät rasitusvammojen synnylle ja täten ennaltaehkäisemään niiden syntyä. Kyselyllä selvitettiin 10–16-vuotiaiden rasitusvammoja ja kartoitettiin niihin liittyviä taustatekijöitä. Tuloksia vertailtiin kirjallisuuden tietoihin ja suosituksiin. Näiden pohjalta tuotettiin video-opas juniorijalkapalloilijoiden rasitusvammojen ennaltaehkäisyyn. Oppaan sisällöksi valittiin seuraavat asiat: yleistä rasitusvammoista, säännöllinen elämänrytmi, liikunnallinen aktiivisuus ja omatoiminen harjoittelu, yhteen lajiin erikoistuminen ja monilajisuus, ympärivuotinen pelaaminen ja lajitauot, urheilu- ja toistomäärät, väsyneenä ja puolikuntoisena harjoitteleminen, nesteytys ja palautuminen, suoritustekniikka ja harjoitusohjelmat, jalkineet sekä rasitusvammojen oireilu, kesto, paraneminen ja uusiutuminen. Lasten ja nuorten rasitusvammat ovat lisääntymässä. Eniten kiputiloja oli polvessa (60 %) ja kantapäässä (49 %). Osgood-Schlatterin tautia oli 20,5 %. Severin tautia 25,1 %. Noin 20 %:lla paraneminen kesti vuoden tai yli. Noin 56 %:lla ne uusiutuivat. Niiden syntyyn vaikuttaa keskeisesti yhdelle lajille omistautuminen liian varhaisessa vaiheessa, ympärivuotinen tauoton harjoittelu ja liian suuret toistot sekä määrällisesti että ajallisesti. Alttiuteen vaikuttavat yksilölliset rakenteelliset tekijät. Turvallisiin olosuhteisiin liittyvät olennaisesti suoritustekniikka ja harjoitusohjelmat. Haasteena on monipuolisen arkiliikunnan väheneminen yhdistettynä ohjatun liikunnan kasvuun. Sekä pelaajan että eri sidosryhmien tulisi tiedostaa rasitusvammaoireiden vakavuus ja seuraukset, jos niihin ei puututa. Seuralta olisi hyvä löytyä käytäntö, jonka pohjalta voitaisiin ryhtyä toimiin jo rasitusvamman alkuvaiheessa. Kaikkien osapuolten tulisi omassa roolissaan ottaa vastuuta pelaajan hyvinvoinnista, jotta jokainen nuori urheilija saisi mahdollisuuden elämänmittaiseen liikuntaharrastukseen.The objective of this Bachelor’s thesis was to produce a guide for the prevention of overuse injuries for the junior football players themselves, as well for their parents and other adults involved, to be used in the Football Association of Finland. The aim of the thesis was based on the outcome of the development process of the thesis to encourage the junior player to individually be aware of his/her body condition, and recognize the different risk factors for the overuse injuries and preventing them. The stress injuries among 10–16-year-old football players and the factors causing them were examined with a questionnaire. The results were compared to the facts and recommendations found in the literature. These were the basic subjects for producing the video guide for the prevention of stress injuries. The following tasks were selected into the guide: overuse injuries in general, regular rythm of life, activity and self-orientated training, specialization and versatility in sports, amount and repetition in sports, all-around-year playing and yearly pauses in sports, training when tired or not-in-condition, hydration and recovery, techniques and programs, and footwear. And in addition, symptoms, duration, healing and reoccurrence of the overuse injuries. The number of sports related pediatric overuse injuries is continuously growing. The typical areas of pain existed in the knee with 60 per cent, and heel with 49 per cent. 20.5 per cent were Osgood-Schlatter’s and 25 per cent were Sever’s disease cases of all. With almost 20 per cent the overuse injury took a year or longer to heal. The overuse injuries reoccurred with 56 per cent of the players. The specialization in only one sport in an early stage, all-around-year continuous practicing without pauses, too much repetition measured both in amount and in time affect the pathogenesis of the overuse injuries. Each player’s body structure affects the vulnerability to stress injuries. The performance techniques and training programs are essential for safe conditions in sports. A current challenge is the decreased amount of versatile, daily activity combined with increased amount of supervised sport. The player and the adults involved should realize the symptoms, as well as the severity of the consequences in case the symptoms are ignored. Every sports club should have a practice offering basic actions to take already in the early state of an overuse injury. All adults involved should, in their own role, take responsibility of the well-being of the player, so that each young player could have a possibility for a life-long sports activity to continue