Erityislasten sosiaalinen osallisuus koulussa

Opinnäytetyömme aihe on toimeksianto Suomen Vanhempainliitto ry:ltä. Se liittyy valtakunnalliseen EPeLI-hankkeeseen, jonka tavoitteena on edistää erityislasten ja heidän huoltajiensa osallisuutta. Työmme tavoitteena on kuvata, miten sosiaalinen osallisuus toteutuu erityisoppilaiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa sekä opettajan ja erityisoppilaiden välillä hankkeen yhdessä pilottiryhmässä. Työmme on laadullinen, käytännönläheinen tutkimus. Hankkeen tutkija Sari Haapakangas keräsi aineiston osallistavalla toimintatutkimuksella menetelmänään osallistuva havainnointi. Hän videoi ja haastatteli erään pilottikoulun yhden pienryhmän oppilaita noin kolmen kuuden ajan. Kerätyn materiaalin analyysin toteutimme teoriaohjaavalla sisältöanalyysillä. Teoriapohjana käytimme Shierin osallisuuden porrasmallia sekä erityisesti Leemannin sosiaalisen osallisuuden jakoa eri toimintoihin. Aineistomme perusteella erityislasten sosiaalinen osallisuus toteutui useissa tilanteissa heidän omassa luokassa, muttei koko koulussa. Erityisoppilailla oli hyvin vähän vuorovaikutusta yleisopetuksessa olevien oppilaiden kanssa. Leemannin teorian mukaisista sosiaalisen osallisuuden toiminnoista materiaaleistamme löytyi eniten toiminta-ja tieto-osallisuutta. Eri toiminnot toteutuivat monesti limittäin ja yhtäaikaisina. Yhteistä lähes kaikissa taltioiduissa hetkissä oli kerronnallinen osallisuus. Se on uusi osallisuuden muoto, joka tarkoittaa ihmisen roolia yhteisessä tarinassa. Opettajan ja oppilaiden välisessä sosiaalisessa osallisuudessa Shierin porrasmallin ylimmät portaat jäivät saavuttamatta. Materiaalista nousee vahvasti esille opettajien ja ylipäätään yhteisössä toimivien ihmisten asenteen, arvojen ja toimintatapojen merkitys ja vaikuttavuus osallisuuden suhteen. Myönteinen tunnistaminen ja kuuntelemisen pedagogiikka näkyvät useampaan otteeseen vuorovaikutustilanteissa sosiaalisen osallisuuden mahdollistajina tai puuttuessaan sen esteinä. Työmme tulokset lisätään hankkeen nettisivuilla olevaan hyvien käytänteiden pankkiin. Hanke hyödyntää tuloksia myös kouluttaessaan erityisopettajia ja vanhempia. Lisäksi niitä voivat hyödyntää kaikki koulussa työskentelevät henkilöt. Tuloksia voidaan käyttää myös muutoksen indikaattoreina pohdittaessa muun muassa uusiamtoimintamalleja, koulutustarpeita ja tutkimusaiheita. Erityislapsi ja hänen hyvinvointinsa ovat lopulta kaiken keskiössä.The topic of our thesis was given by Finnish Parents' League and it is part of national EPeLI-programme. The target of the programme is to enhance the participation of pupils with special needs and their caretakers. The aim of our thesis is to describe how the social participation of pupils with special needs comes true in their mutual interaction and between those pupils and the teacher in one pilot group of the programme. Our thesis is qualitative and practical study. The researcher of the programme Sari Haapakangas collected the material by participatory action research. She used participatory observation as a research method. Haapakangas took videos and interviewed the pupils with special needs of one small group of a pilot school for three months. We analyzed the collected material by theory-driven content analysis. Our theory frame consisted of Shier’s pathways to participation and Leemann’s different actions of social participation. According to our material special pupils’ social participation came true in many situations in their own small group but not at the whole school level. Special pupils had very few interactions with mainstream education pupils. Leemann’s information and action participation were found most from the material. Different actions occured often overlapping and simultaneously. Narrative participation which is very new form of participation was common in nearly all situations. Narrative participation means person’s role in the mutual story. Shier’s upper steps weren’t achieved. Teachers’ and generally adults’ attitudes, values and working have a great meaning and impact to participating according to our material. Positive recognition and listening pedagogy seem to allow or when they do not exist seem to prevent social participation in interaction. The results of our thesis will be added to the good practices list of the programme in the net. The programme will use the results also when training parents and special education teachers. Overall all people working at school can utilize the results. They can also be used as change indicators when thinking new practices, training needs and research topics. In the end pupils with special needs and their well-being are always at the centre