Musiikista kirjoittaminen on yhteiskunnan tarkastelua : Kuinka musiikkitoimittaja osoittaa kompetenssinsa?

Musiikkia on kaikkialla. Sieltä mistä on löydetty kulttuuria, on löydetty myös musiikkia. Se on ihmiselle kenties kaikkein luontaisin ja ominaisin taiteenmuoto. Aikojen saatossa länsimainen musiikki on kuitenkin kehittynyt, muuttanut muotoaan, ottanut askelia eteenpäin - ja välillä taaksepäin. Tämän jatkuvan muutoksen seurauksena musiikille on muodostunut erilaisia arvokäsitteistöjä. Kaikki nämä käsitteistöt pyrkivät määrittelemään millainen musiikki on hyvää ja oikeaoppista. Musiikki on niin erottamaton osa ihmisyyttä, että siitä on tullut yhteiskunnallisesti merkittävä taiteenmuoto. Se voi muuttaa olemassa olevia ajattelumalleja ja kritisoida, pilkata tai tukea yhteiskuntaa. Toisaalta taas yhteiskunta luo taloudelliset ja strukturaaliset edellytykset musiikin olemassaololle. Kun jokin liittyy näin kiinteästi yhteiskuntaan, tulee siitä journalistisessa mielessä arvokasta. Tässä tutkielmassa perehdytään suomalaiseen musiikkijournalismiin. Selvitän, kuinka musiikkitoimittaja osoittaa kompetenssinsa kirjoittaa musiikista verrattuna tavalliseen uutistoimittajaan. Tutkielma käsittelee populaarimusiikkia, mutta sovellan tietoperustanani erityisesti taidemusiikkia käsittelevää journalismia koskevia tutkimuksia. Tärkeimpänä apuvälineenäni käytän ranskalaisen sosiologi Pierre Bourdieun kehittämää distinktioteoriaa. Yhteiskunnallisena ilmiönä musiikkimaku liittyy myös vahvasti ihmisen yhteiskuntaluokkaan ja täten sen tutkimiseen on mahdollista soveltaa sosiologisia tutkimuksia. Selvitän, miten Bourdieun malli näkyy journalismissa. Analysoin artikkeleita metallikitaristi Alexi Laihosta ja räppäri Paperi T:stä laadullisen lähiluvun kautta. Molempien artistien kohdalla valitsin yhden artikkelin tämän musiikkigenrelle tyypillisestä julkaisusta ja vastapainoksi yhden epätyypillisen. Selvitän näiden tekstien eroja ja samankaltaisuuksia ja näiden kautta keinoja, joilla musiikkijournalisti osoittaa pätevyytensä kirjoittaa aiheestaan.Music is everywhere. Where man has found culture has man also found music. For the human species music is perhaps the art form that is the most natural and easy to receive. Over the course of time western music has evolved, changed, taken steps forwards and sometimes even backwards. Because of this constant motion, various notions to evaluate music have come into being. All of them intend to answer the same question: what kind of music is good and the most orthodox. Music is such a key element of humanity that it has become a phenomenon of massive societal significance. Music can reshape existing ways of thinking. It can criticize, mock or support the society surrounding it. Society on the other hand is vital for the existence of music, as it provides the financial and structural requirements it needs to exist. When something becomes interesting in a societal sense, it also gains journalistic value. In this thesis, I will examine Finnish music journalism. I will answer how a music reporter shows his or her competence to write about music as compared to reporters oriented in other subjects. The thesis examines popular music, but as my knowledge base I will mainly use studies about the journalism of classical music. As my main tool, I will be using the theory of distinction by the French sociologist Pierre Bourdieu. As it is a societal phenomenon, musical taste can be used to determine one’s social class and therefore sociological studies can be applied when examining music. I will examine and demonstrate how Bourdieu's theory will show in music journalism