Avaimet varhaiskasvatuksen ja vanhustyön väliseen yhteistyöhön : Säännöllisen ikäpolvitoiminnan edellytykset, hyvät käytännöt ja menetelmät

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuoda esiin säännöllisen ikäpolvitoiminnan merkitys lasten ja vanhusten hyvinvoinnin ja vuorovaikutuksen edistäjänä sekä tarjota työkaluja säännöllisen ikäpolvitoiminnan kehittämiseen. Ikäpolvitoiminnalla tarkoitetaan kaikkea sellaista toimintaa, joka tuo yhteen eri-ikäisiä ihmisiä riippumatta siitä, kuuluvatko he samaan perheeseen vai eivät. Tutkimuksessa kartoitettiin kolmen päiväkodin ja kolmen vanhusten palvelutalon yhdyshenkilöiden näkemyksiä ja kokemuksia säännöllisen ikäpolvitoiminnan merkityksestä, edellytyksistä, hyvistä käytännöistä, menetelmistä ja haasteista. Tutkimukseen osallistuneet tahot hyödyntävät tuloksia oman ikäpolvitoimintansa kehittämisessä. Tarkoituksena on jakaa säännöllisen ikäpolvitoiminnan hyviä käytäntöjä varhaiskasvatuksen ja vanhustyön ammattilaisille sekä muille ikäpolvitoiminnasta kiinnostuneille. Teoriaperustassa käsiteltiin sosiokulttuurista innostamista, ikäpolvitoimintaa, toimintakulttuurisia tekijöitä, luovia menetelmiä, hyviä käytäntöjä sekä vanhustyölle ja varhaiskasvatukselle asetettuja säädöksiä ja suosituksia. Tutkimus oli laadullinen ja aineisto kerättiin yksilöllisesti tehtyjen teemahaastattelujen avulla. Haastateltavina oli seitsemän päiväkodin ja vanhusten palvelutalon ikäpolvitoiminnasta vastaavaa henkilöä. Haastattelujen teemat koskivat ikäpolvitoiminnan merkityksellisyyttä, toimintakulttuurisia edellytyksiä, hyviä käytäntöjä, menetelmiä, haasteita ja mahdollisia ongelmia. Haastattelut nauhoitettiin, aineisto litteroitiin ja teemoitettiin värikoodauksen avulla. Tulokset käsiteltiin teemoittain. Ikäpolvitoiminta nähtiin kaikissa tutkituissa yksiköissä merkittävänä osana muuta varhaiskasvatuksen ja vanhustyön tehtävää. Toiminnan nähtiin lisäävän lasten ja vanhusten hyvinvointia sekä tarjoavan työntekijöille ja työyhteisölle moninaisuutta. Säännöllisen toiminnan ylläpitämisessä tärkeässä roolissa oli päiväkodin ja palvelutalon läheinen sijainti. Sen lisäksi toiminnan ylläpitämisen kannalta tärkeäksi nähtiin henkilökunnan oikea asenne, hyvä ja toimiva yhteistyö, toimintaa tukevat arvot, toiminnan kannalta tarvittavat resurssit sekä arjen toiminnan yhteyteen luodut luovat ja toiminnalliset menetelmät, jotka osallistavat lapsia ja vanhuksia ja joita toteutetaan spontaanisti ja säännöllisesti.The purpose of this thesis was to emphasize the meaning of regular intergenerational activities in promoting the wellbeing of children and elderly people and their interaction, as well as to propose tools for improving regular intergenerational practices. Regular intergenerational practices refer to all such activities that bring people of different ages together, regardless of whether or not they belong to the same family. The research focused on the perceptions and experiences that contact persons of three day-care centres and three service housing units for the elderly have concerning the meaning of regular intergenerational practices, their preconditions, good practice, methods and challenges. The units that took part in the research will use the results for developing their own intergenerational practices. The aim of the thesis is to make information on good intergenerational practices available to early childhood education and elderly care professionals, as well as to anybody interested in intergenerational activities. The theoretical background discussed sociocultural animation, intergenerational practices, operational culture, creative methods, good practices as well as legislation and recommendations concerning elderly care and early childhood education. The research data of this qualitative study was collected through individual thematic interviews. Seven people responsible for the intergenerational activities of the day-care centres and service housing units were interviewed. The interviews included themes such as the meaning of intergenerational practices, preconditions regarding the operational culture, good practices, methods, challenges and possible problems. The interviews were recorded, and the data was transcribed and colour-coded according to theme. The results were then analysed by theme. In all units that were examined in the study, intergenerational practices were seen as a relevant part of the other aims of early childhood education and elderly care. Intergenerational practices were considered to increase the wellbeing of children and the elderly and to offer variety to the employees and the whole work community. The close proximity of the day-care centre and the service housing unit played an important part in maintaining regular activities. Other important factors included the right attitude from the personnel, effective cooperation, values that support the practices, adequate resources and good practices that have been created together. Also creative and operational methods developed to be used in conjunction with daily routines, both spontaneously and regularly, to include children and the elderly were considered important