Aivan kuin minua ei olisi : Autoetnografia emotionaalisesta traumasta ja toipumisesta

Peltoniemi, Mai. Aivan kuin minua ei olisi. Autoetnografia emotionaalisesta traumasta ja toipumisesta. Helsinki. Syksy 2017, s. 143. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Päihteet ja syrjäytyminen, sosionomi (YAMK). Sosiaalialan ylemmän koulutusohjelman (sosionomi YAMK) opinnäytetyönä tehty autoetnografia on jatkoa opinnäytetyölle Normaali narkomaani? Kokemustutkimus huumeriippuvuudesta, hoidosta ja toipumisesta (2011). Autoetnografisen tutkimuksen aineistona oli tutkijan oma elämä ja erityisesti sen identiteettiä muuttaneet kokemukset sekä 14 vuotta kestänyt toipumisprosessi. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten tutkijan irrationaaliset elämäntapahtumat ja valinnat tulevat ymmärretyiksi, kun niitä peilataan tietoon emotionaalisen traumatisoitumisen seurauksena syntyvään persoonallisuuden rakenteelliseen dissosiaatioon (PRD-teoria). Tutkimuksessa kuvattiin terapeuttisia prosesseja ja miten ne tutkijan kohdalla ovat edenneet. Tutkijan kaksoisroolin; asiantuntijuuden ja asiakkuuksien kautta tutkimuksen tavoitteena oli murtaa stereotyyppisiä käsityksiä ”terveiden ja sairaiden” leimoista ja oikean tiedon omistajuudesta. Toipumista koskeva aineisto rakentui reflektiivisissä dialogeissa tutkijaa hoita-neiden terapeuttien kanssa. Aineisto täydentyi lisäksi lausunnoilla psykiatrisesta hoidosta ja taideterapiakuvista. Autoetnografinen analyysimenetelmä ja kokemustutkimuksen viitekehys tuottivat kokemustietoa palvelujärjestelmästä, yhteiskunta- ja hoitokulttuurista sekä asiakkuuden kokemuksista erityisesti psykiatrisessa laitoshoidossa ja psykoterapiassa. Tutkimustuloksena traumatisoitumisen vaikutukset tutkijan elämänvalintoihin ja subjektiivisiin olemassaolemattomuuden ja olemassaolon kokemuksiin muuttuivat loogiseksi kokonaisuudeksi PRD-teorian valossa. Toipumisprosessi viidessä eri terapeuttisessa suhteessa kuvasi eri terapiasuuntausten ja työskentelytapojen rajoituksia ja mahdollisuuksia tukea toipumista emotionaalisesta traumasta. Tutkimus tuotti kokemustietoa osiin hajonneen mielen kontrastisuudesta ja toiminnan logiikasta sekä integraatiosta, jonka teoreettinen tuntemus ja alan osaaminen on osin vielä puutteellista. Rakenteellisen dissosiaation ymmärtäminen ja oikea tieto traumatisoitumisen seurauksista ihmisen psykofyysiseen kokonaisuuteen veivät toipumista merkittävästi eteenpäin. Tasavertaisuus ja turvallisuus terapeuttisissa suhteissa oli toipumisen kannalta oleellista. Mielenterveys- ja päihdetyössä ei riittävällä tavalla tunnisteta traumatisoitumista ja sen vakavia seurauksia yksilön elämänvalinnoille. Tutkimuksen valossa traumaosaamisen ja ymmärtämisen syventäminen on mahdollisuus eettisesti kestävälle ja tulokselliselle mielenterveys- ja päihdetyölle.Peltoniemi, Mai. As though I would not exist. An autoethnography of emotional trauma and recovery. Helsinki, Autumn 2017, 143 p. Language: Finnish. Diaconia University of Applied Sciences. Master’s Degree Programme in Social Services, Intoxicants and Marginalization. Master of Social Services. This autoethnography conducted as part of studies for the Master of Social Services degree is a continuation for the thesis A Normal drug addict? A user research of drug addiction, treatment and recovery (2011). The data of the autoethnographic study consisted of the researcher's own life, particularly identity-changing experiences as well as a 14-year recovery process. The aim of the study was to find out how the researcher's irrational life events and choices can be understood when they are examined based on the theory of structural dissociation of the personality resulting from emotional trauma. The study set out to describe the recovery process and its progress in the researcher’s case. The objective of the study was to use the researcher's dual role - as an expert and a client - to break stereotypical conceptions of the stigma of "healthy and ill people" and the ownership of the correct information. The data concerning therapeutic relationships were constructed in reflective dialogues with the therapists who treated the researcher. This was supplemented with materials such as statements on psychiatric treatment and art therapy images. The autoethnographic analysis method and user research as a framework produced experiential knowledge of service systems, societal culture, the culture of care and the experiences of being a client, particularly in psychiatric institutional care and psychotherapy. A logical entity was formed of the effects of trauma on the researcher's life choices as well as subjective experiences of non-existence and existence in light of the TSDP. The recovery process realised in five different therapeutic relationships illustrated the limitations of different therapeutic orientations and approaches, and their potential in supporting recovery from emotional trauma. The study produced experiential knowledge of the contrasts and logic behind the functions of a splintered mind as well as its integration, an area where theoretical knowledge and competence in the field continue to be somewhat lacking. Understanding structural dissociation and correct information of the impacts of trauma on the person as a psychophysical whole succeeded in significantly advancing the recovery. Equality and safety in the therapeutic relationships was essential to recovery. Mental health and substance abuse work fail to sufficiently recognise traumatisation and its serious consequences on the individual's life choices. Based on this study, competence on traumas and advancing understanding facilitate ethically sustainable and productive mental health and substance abuse work. Keywords: trauma, recovery, experience, mental health, psychiatric treatment, treatment methods, dissociative disorders, psychotherapy, autoethnography, experiential knowledge, stigma, attitudes, service user involvement