Surevan henkisyys ja hengellisyys voimavarana

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata millaisia henkisiä ja hengellisiä tarpeita sureva aikuinen henkilö kokee yhdestä kolmeen kuukautta läheisensä kuoleman jälkeen. Tarkoituksena on myös kuvata kokemuksia, miten nämä tarpeet ilmenevät ja miten sureva voi käyttää niitä voimavarana elämässään. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää AVAUSmallin avulla henkisen ja hengellisen tuen menetelmää surevien aikuisten kanssa työskenteleville tahoille, kuten terveydenhuollon ammattilaisille, seurakunnan työntekijöille, surujärjestöille ja vapaaehtoistyöntekijöille. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin haastattelemalla saattohoidossa läheisensä menettäneitä surevia yhdestä kolmeen kuukautta läheisen kuoleman jälkeen. Tutkimukseen osallistui yhteensä neljä läheisensä menettänyttä. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Surevat ymmärsivät henkisyyden ja hengellisyyden tarkoittavan uskoon ja uskonnollisuuteen liittyviä asioita. Surevilla oli evankelis-luterilaisen kirkon uskonkäsitys, vaikka vain yksi surevista oli kirkon jäsen. Surevien henkiset ja hengelliset tarpeet jaettiin viiteen osa-alueeseen, joita olivat autetuksi ja ymmärretyksi tuleminen, mielen ja kehon eheytyminen, hiljentyminen, elämän uudelleen muovautuminen sekä tiedostetun tai tiedostamattoman surun käsittely. Saattohoidon aikaiset ja läheisen kuoleman jälkeiset kokemukset olivat surevia kannattelevia, kun saattohoitoon oltiin tyytyväisiä, kuolevan kivut loppuivat ja kuolema koettiin helpotuksena. Kuolevan vakaumuksen kunnioittaminen oli sureville tärkeää sekä saattohoidon aikana että kuoleman jälkeen. Tulevaisuuden haasteena on surevien tukemisen uudelleen organisointi, koska suru ei ole mielenterveyden häiriö tai sairaus. Myös surukäsitystä tulisi muuttaa. Suru on ennen kaikkea elämäntapahtuma, jossa suhde vainajaan ei pääty vaan jatkuu erilaisena. Tulevaisuudessa surevien henkisyyttä ja hengellisyyttä voisi tutkia siinä vaiheessa, kun menetyksestä on kulunut yhdestä kahteen vuotta aikaa. Tutkimusaiheena voisi myös olla leskeksi jääneiden henkisyys ja hengellisyys.The purpose was to describe what kind of spiritual necessities an adult has after one to three months after a death of their next of kin. Other purposes were to describe the experiences how these necessities appear and how one can utilize them during the mourning period. The goal was to develop spiritual support methods by using AVAUS-model. The data were collected by interviewing four persons those who have lost their next of kin in palliative care. The data were analyzed through inductive content analysis. The people under their mourning period understood spirituality as things that are related to religion and religiousness. The interviewed had Lutheran sense of religion even though only one of them was the member of church. The spiritual necessities were divided into five different divisions: being understood and helped, recuperating physically and mentally, deceleration, building a life in to its new form, and handling conscious or subconscious grief. The experiences during and after the palliative care helped the next of kin when the palliative care was satisfying, the pain of the moribund ended and the death was experienced as a relief. Respecting the beliefs of the moribund was important to next of kin before and after the palliative care. Organizing the support of the people during their mourning period will be a challenge in the future. Grief is neither an illness nor a mental disease. The concept of grief should be changed. In the future, the spirituality of the next of kin could be studied after one or two years after loss. In addition, the spirituality of widows would be another interesting perspective