Sijoitustuotteiden markkinoinnin sääntely

Väitöstutkimuksessa selvitetään, miten Suomessa säännellään sijoitustuotteiden markkinointia. Tutkimusote on oikeusdogmaattinen eli tarkoituksena on selvittää voimassa olevan lainsäädännön sisältö. Tutkimuksessa selvitetään voimassa olevat lait ja viranomaisnormit sekä käydään läpi suuri määrä tutkimusaiheeseen liittyviä viranomaisratkaisuja. Sijoitustuotteita on suuressa määrin tarjottu yleisölle vasta 1980-luvulta lähtien, minkä jälkeen uusia sijoitustuotteita on tullut markkinoille jatkuvasti. Arvopaperilainsäädäntö on Suomessa nuorta, eikä sen nojalla ole juurikaan kehittynyt ratkaisukäytäntöä. Tämän vuoksi monet sijoitustuotteiden markkinoinnin sääntelyyn liittyvät kysymykset joudutaan ratkaisemaan markkinointi- ja sopimusoikeudessa kehittyneiden yleisten periaatteiden nojalla. Nämä periaatteet eivät kuitenkaan sellaisenaan sovellu sijoitustuotteiden markkinoinnin arviointiin, koska sijoitustuotteet poikkeavat ominaisuuksiltaan monista muista hyödykkeistä. Tutkimuksessa selvitetään, miten ja missä määrin näitä yleisiä markkinointi- ja sopimusoikeuden periaatteita voidaan soveltaa sijoitustuotteiden markkinointiin. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään vakuutussidonnaisten ja muiden sijoitustuotteiden toisistaan poikkeavaa sääntelyä. Sijoitustuotteiden markkinointia on säännelty useassa eri laissa. Yhtä kaikkiin tilanteisiin soveltuvaa normia ei ole olemassa. Sijoitustuotteiden markkinointiin liittyy useita sellaisia toimia, joita ei perinteisesti ole luettu markkinoinnin käsitteen piiriin lainsäädännössä. Tämä johtuu siitä, että markkinointi tapahtuu osittain nk. sijoittajaviestinnäksi kutsutun toiminnon avulla. Markkinointitoimenpiteinä saattavat tulla arvioitaviksi mm. yhtiön tulostiedottaminen, yhtiökokousmenettely, yhtiön johdon haastattelut tiedotusvälineissä, pörssitiedottaminen sekä osakeanalyysit. Markkinoinnin lainmukaisuusarviointiin vaikuttaa se, ketkä ovat markkinoinnin kohderyhmänä. Markkinointia arvioidaan normaalia tiukemmin silloin, kun kohderyhmä ei tunne markkinoitavien sijoitustuotteiden ominaisuuksia entuudestaan. Markkinointiviestinnän tulee olla tunnistettavissa markkinoinniksi ja sen tulee olla totuudenmukaista. Sijoitustuotteiden vertaileva mainonta on sallittua laissa säädetyin edellytyksin. Sijoitustuotteiden hintailmoittelussa on tuotteiden ominaispiirteistä johtuen yleisistä periaatteista poikkeavaa sääntelyä. Rahoitusalalla käytössä olevia termejä ei markkinoinnissa saa käyttää vakiintuneesta merkityksestä poikkeavasti. Markkinointiarpajaisten ja kylkiäisten käyttö sijoitustuotteiden markkinoinnissa on pääsääntöisesti kielletty. Eettiseen sijoittamiseen ja yrityksen yhteiskunnalliseen vastuuseen liittyviä väitteitä voidaan arvioida markkinointilainsäädännön nojalla. Myös kohderyhmään voimakkaasti vetoavaan markkinointiin, esimerkiksi väitteisiin pikaisesta vaurastumisesta sijoitustoiminnan avulla sekä suggestiivisiin mainosviesteihin, voidaan puuttua markkinointilainsäädännön nojalla. Markkinoinnissa annetut tiedot voivat tulla osaksi asiakkaan kanssa solmittavaa asiakassopimusta tai aiheuttaa sen, että sijoitustuote katsotaan virheelliseksi, jollei se vastaa markkinoinnissa esitettyjä väitteitä. Vakuutussidonnaisten ja muiden sijoitustuotteiden sääntely poikkeaa tältä osin toisistaan. Oikeudellinen ratkaisukäytäntö on vakuutus- ja arvopaperialalla erilaisesta sääntelystä huolimatta lähellä toisiaan