Design Unplugged – Äly- ja oivaltavan muotoilun rajapinnalla

Tässä tutkielmassa pohditaan äly- ja oivaltavan muotoilun eroja ja yhtäläisyyksiä. Asiaa käsitellään esimerkkien kautta, jotka kaikki edustavat eri muotoilun haaroja ja joita analysoidaan erikseen. Tutkimuskysymyksenä on: Minkälainen muotoilu on älykästä ja tarvitaanko siihen sähköä? Toisin sanoen haastetaan perinteisen älyesineen käsitettä ja kyseenalaistetaan terminologian vastuullisuutta. Tutkielma on jaettu sekä empiiriseen, että tutkimukselliseen osaan, joista ensimmäinen käsittelee omaa kokemustani älyesineen suunnitteluprosessista Lontoon Central Saint Martins:issa. Aihetta lähestytään reflektiivisesti ja painotus on nimenomaan ajatusprosessissa, josta käy ilmi koko tutkielman aiheen motiivit. Tutkimuksellinen osa kuvaa pyrkimystä ymmärtää miten on mahdollista, ettei esineen tarvitse olla kovinkaan älykäs ollakseen älyesine. Aineisto ammentaa pitkälti muotoilun teorian lisäksi sosiologiasta ja etiikasta. Pääteoksia ovat: Speculative Everything: design, fiction, and social dreaming (Anthony Dunne & Fiona Raby, 2013), joka käsittelee ajankohtaisia ongelmia spekulatiivisen muotoilun keinoin sekä Design As Art (Bruno Munari, 1966), joka keskittyy Munarin omaan, futurismiin nojaavaan maailmankatsomukseen. Tekstissä nivoutuvat yhteen ne eksistentiaaliset kysymykset, joita suunnittelijan voi kuvitella käsittelevän uransa alussa: onko missään mitään järkeä, miksi suunnitella enää enempää tavaraa, onko eettisiä materiaaleja olemassa, pitäisikö kaikkien olla vegaaneja vaikka juusto on niin hyvää, miksi kaikki eivät jo ole vegaaneja, onko maailma loppumassa, loppuuko se pian, mikä on muotoilijan rooli, mikä on suunnittelijan vastuu, mitä on hyvä ja paha, entä hyvä ja huono? Spekulatiiviselle muotoilulle tyypillisesti tutkielma ei vastaa mihinkään näistä kysymyksistä. Sen sijaan tarjolla on ainoastaan vaihtoehtoisia kuvitelmia, jotka kuitenkin on sidottu todellisuuteen löyhän utopistisella otteella