Ystävällinen kriitikko : Palaute osana kirjoittamisen opetusta

Kirjoittamisen opettamisessa ja oppimisessa yksi keskeinen työväline on palautteen antaminen opiskelijan teksteistä. Palautetta pidetään myös yhtenä kehittymisen edellytyksenä. Joissain tutkimuksissa sen on havaittu olevan kehittymisen kannalta paljon tärkeämpää kuin numeerinen arviointi. Ohjeita palautteen antamiseen opettaja ei kuitenkaan välttämättä saa. Palautteen antamisen oletetaan olevan sisäsyntyinen taito. Tämä työ on syntynyt käytännöllisestä tarpeesta, halusta tutkia sitä, miten palautetta pitäisi antaa, jotta se johtaisi opiskelijan kannalta mahdollisimman hedelmälliseen lopputulokseen. Tutkimuksen tavoite on osallistuvan havainnoinnin ja kolmen opiskelijoille suunnatun puolistrukturoidun kyselylomakkeen avulla tarkastella sitä, millaista on hyvä palaute kirjoittamisen opetuksessa ja kuinka sitä pitäisi antaa. Asiaa kysytään niiltä, joita palaute koskee eli opiskelijoilta itseltään. Tutkimusote on laadullinen. Tutkimusaineisto on kerätty ammattikorkeakoulussa kahdesta opetusryhmästä, ja se koostuu kolmesta opiskelijoille suunnatusta kyselystä, joihin vastauksia saatiin kaikkiaan 89. Kyselyt on toteutettu kurssien aluksi, kurssien keskivaiheilla ja kurssien lopuksi. Väljä metodi on toimintatutkimus. Se pyrkii toiminnan avulla muuttamaan jotain ja lisäämään ymmärrystä tätä muutosta kohtaan. Tutkijan rooli on osallistuva ja reflektoiva. Kyselyaineistojen analyysi on tehty sisällönanalyysin keinoin. Tutkimus osoitti, että opiskelijat toivovat saavansa suoraa ja kriittistä palautetta teksteistään, mutta toisaalta ovat itse arkoja sellaista antamaan. Suurin osa ei kaivannut kielioppiin liittyvää palautetta ja virheiden korjaamista, vaan he toivoivat palautteen keskittyvän isompiin linjoihin kuten tekstin rakenteeseen, ajatusten kehittelyyn ja oman äänen löytymiseen. Vertaispalautteen antajina ja vastaanottajina juuri opintonsa aloittaneet ammattikorkeakouluopiskelijat olivat yllättävän kokemattomia. Osalla ei ollut lainkaan aiempaa kokemusta vertaispalautteesta, vaikka palautteen antamisen ja vastaanottamisen taitoja korostetaan jo peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmissa. Vertaispalautetta silti arvostettiin korkealle, vaikkakin opettajan antaman palautteen koettiin auttavan enemmän. Palautteen aiheuttamia tunnetiloja selviteltiin yhden palautetuokion päätteeksi. Opiskelijat raportoivat selvästi enemmän myönteisiä tunnetiloja kuin kielteisiä. Yllättävän moni raportoi myös muuttaneensa tekstiään opettajan palautteen perusteella, vaikka itse olisi ollut toista mieltä. Tutkimustulokset vahvistavat käsitystä siitä, että palaute on erittäin tärkeä osa kehittymistä kirjoittajana. Sen sijaan opiskelijoiden toiveet palautteen keskittymisestä kielioppia laajempiin asioihin saavat pohtimaan, annammeko palautetta oikealla tavalla, sillä tutkimusten mukaan opettajat keskittyvät usein nimenomaan kielenhuollon tason kommentointiin. Myös toiveet suorasta ja kriittisestä palautteesta saavat pohtimaan, pitäisikö laajalti käytetystä palautteen hampurilaismallista luopua kokonaan. Mielestäni tulokset tukevat ajatusta siitä, että palautteen pitäisi olla keskeisempi osa koko kirjoittamisen prosessia, mutta opiskelijoita pitäisi harjaannuttaa vieläkin paremmin palautteen antamiseen, sen vastaanottamiseen ja palautteen suodattamiseen osaksi omaa ajattelua. Opiskelijoiden kykyä hyödyntää saamansa palaute ja opiskelijan omistajuutta omaa tekstiään kohtaan voisi tukea enemmän