Informaatiotalouden konfliktit : tietoistuneen kapitalismin kriittinen analyysi

Informaatioteknologia on siirtänyt taloudellisen tuotannon painopistettä materiaalisesta kohti immateriaalista (Hasset & Shapiro 2011). Tavaroihin ja palveluihin keskittyvästä taloudesta on siirrytty uudenlaiseen tuotannon moodiin, jossa informaatio on tärkein arvon lähde (ks. Powell & Snellmann 2004; Castells 1996). Tutkielma ottaa lähtökohdaksi tämän havainnon ja esittää joukon kysymyksiä. Onko tieto pääomaa? Mitä sen omistaminen merkitsee? Minkälaisia ristiriitoja tai konflikteja tähän liittyy ja mitä muutoksen potentiaaleja nämä konfliktit sisältävät? Immateriaalinen omistaminen on nopeasti kasvava mutta samalla ongelmallinen ilmiö: se on yksilön vapauteen kajoavaa, sisällöllisesti epäselvää ja vaikeasti valvottavaa (ks. kohta 3.1). Sen toimeenpano edellyttää markkinoiden ulottamista syvemmälle sosiaalisen kanssakäymisen muotoihin ja fiktiota, joka perustelee immateriaalioikeuksien hyödyllisyyden yhteiskunnan näkökulmasta. Näiden ongelmien vuoksi se on altis poliittisen ilmapiirin muutoksille (ks. May & Sell 2006). Viime kädessä kyse on kapitalististen eliittien pitkään jatkuneesta pyrkimyksestä kontrolloida prosesseja, joissa arvoa tuotetaan. Esikapitalistiset käsityöläiset ovat muuttuneet mekaanisia liikkeitä toistaviksi tehdastyöläisiksi ja sittemmin koneiden työskentelyä valvoviksi apulaisiksi (ks. Cox 1987, 315). Immateriaalioikeuksien räjähdysmäinen kasvu 1980-luvun jälkeen (WIPO IPR Statistics Center) on osa samaa kehitystä. Patentit, liikesalaisuudet, tekijänoikeudet ja muut immateriaalisen omistamisen muodot ovat globaalin kapitalismin eliittien pyrkimystä hallita tietoon perustuvaa arvontuotantoa (ks. kohta 3.2). Globalisoituneet immateriaalioikeudet ovat kuitenkin kohdanneet kasvavaa vastarintaa. Kehittyvät maat ovat nousseet rikkaita maita vastaan sekä Maailman kauppajärjestössä (Yu 2015, 7) että TRIPS-neuvostossa (Yu 2015, 9). Niillä on myös käytössään lukuisia toistaiseksi hyödyntämättömiä taktiikoita (Frankel, 2009, 1023; Deere 2009, 321-322). Kun huomioidaan BRICS-maiden vahvistuva asema kansainvälisessä taloudessa, on todennäköistä, että kansainväliseen immateriaalioikeuksien regiimiin tulee kohdistumaan yhä voimakkaampaa muutospainetta. Suoran vastahegemonisen toiminnan lisäksi on laajoja kehityskulkuja, joilla on immateriaalista omistamista heikentävä vaikutus. Yritysten menestys perustuu yhä enemmän niiden kykyyn liittyä tietämyksen ja innovaatioiden verkostoihin (Chesbrough 2008, 83). Kun arvon tuotanto tapahtuu kumppanuuksien ja avoimien verkostojen välityksellä, tiedon salaamisesta tulee kilpailukykyä heikentävä tekijä (Chesbrough 2003, xxiv). Samalla uusi teknologia lisää tuotetun datan määrää eksponentiaalisesti. Henkilötietojen massiivinen taloudellinen hyödyntäminen on johtanut teknologian ja sosiaalisten normien yhteentörmäyksiin (Tene & Polonetsky 2013). Niiden seurauksena eurooppalaiset järjestöt ja viranomaiset ovat edistäneet uutta henkilötietojen käsittelyn normistoa, jossa yksilö nähdään omaa tietoaan hallinnoivana toimijana (ks. Poikola et al. 2014). Muutos konkretisoituu Euroopan Unionin tietosuoja-asetuksessa (EU 2016/679), joka edustaa laajaa vallan uusjakoa yrityksiltä kansalaisyhteiskunnalle. Tutkielma argumentoi, että informaatiotalouden konfliktit ja kehityskulut tulevat suurella todennäköisyydellä johtamaan immateriaalioikeuksien kansainvälisen regiimin heikkenemiseen tai purkautumiseen. Seurauksena on immateriaalisen arvontuotannon muuttuminen kapitalistisille suhteille immuuniksi: kun tietoa ei voida omistaa, sitä ei voida kontrolloida omistamiseen perustuvien suhteiden kautta. Immateriaalisen arvontuotannon kasvattaessa suhteellista merkitystään, ilmiöllä on potentiaali laajentua koko kapitalistisen järjestelmän kriisiksi