Asiakaskansalaisten näkemyksiä lastensuojelun sosiaalityöntekijästä sosiaalisen median toimijana

Digitaalisista palveluista on etsitty apua sosiaali- ja terveyspalveluiden ajankohtaisiin haasteisiin, kuten lastensuojelun sosiaalityön kriisiin. Yhteiskunnan ja ihmisten arjen digitalisoitumiseen reagoiminen ja digitaalisten työkäytänteiden kehittäminen on kuitenkin ollut sosiaalityössä hidasta. Tässä tutkimuksessa perehdytään siihen, mitä mahdollisuuksia, riskejä ja tarpeita asiakaskansalaiset näkevät lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ammatilliselle toiminnalle sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota siihen, miten sosiaalisen median toimintarakenteiden ajatellaan vaikuttavan sosiaali-työntekijän toimijuuteen, miten sosiaalityöntekijän tulisi toimia erilaisissa vuorovaikutussuhteissa sosiaalisessa mediassa ja millaisten tavoitteiden ja arvojen tulisi painottua sosiaalityöntekijän toiminnassa sosiaalisessa mediassa. Tutkimusta taustoittaa kulttuurihistoriallinen sosiaalisen toiminnan teoria ja tutkimuksen konkreettisina työkaluina toimivat toimijuuden ja toimintaympäristön käsitteet. Tutkimuksessa ollaan fenomenografisen tutkimusotteen mukaisesti kiinnostuneita lastensuojelun asiakaskansalaisten käsityksistä. Tutkimusaineisto on kerätty toukokuussa 2017 lastensuojelun toimintaan liittyvissä sosiaalisen median yhteisöissä avoimia kysymyksiä sisältävällä verkkokyselyllä. Aineistosta on jäsennetty laadullisen sisällönanalyysin kautta 13 erilaista käsitystä lastensuojelun sosiaalityöntekijän toimijuudesta sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen tulosten mukaan sosiaalinen media näyttäytyy ympäristönä, joka tarjoaa kiinnostavia mahdollisuuksia lastensuojelun sosiaalityöntekijän, asiakkaiden ja muiden kansalaisten väliseen vuorovaikutukseen. Sosiaalisessa mediassa toimimisen ajatellaan helpottavan niiden ihmisten tavoittamista, joita muuten on vaikea tavoittaa. Lisäksi sosiaalinen media näyttäytyy välineenä, jonka kautta sosiaalityöntekijä voi auttaa mahdollisimman oikea-aikaisesti ja henkilökohtaisesti. Sosiaalisen median nähdään mahdollistavan hyvin läheisen ja luottamuksellisen asiakassuhteen syntymistä silloin, kun sitä hyödynnetään perinteisten sosiaalityön työmenetelmien lisänä. Sosiaalista mediaa pidetään myös ympäristönä, jossa sosiaalityöntekijä voi luoda ymmärrystä sosiaalityöstä ja sen kohdeilmiöistä. Tulosten perusteella vaikuttaa, että sosiaalisessa mediassa työskenteleminen voisi tukea ja täydentää kasvotusten tehtävää sosiaalityötä. Sosiaalisen median toimintaympäristön ajatellaan soveltuvan erityisesti varhain ongelmiin puuttuvan sosiaalityön, yhteisösosiaalityön ja rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen. Tulosten perusteella sosiaalinen media näyttäytyy sosiaalityöntekijälle haasteellisena toimintaympäristönä. Sosiaalityöntekijän ajatellaan voivan parhaiten hyödyntää sosiaalisen median mahdollisuuksia, jos hän toimii aktiivisesti, joustavasti ja muiden toimijoiden määrittelemiin ehtoihin sopeutuen. Tämä edellyttää uudenlaisen työkulttuurin sisäistämistä. Myös asiakkuuden ja työn tavoitteiden merkityksiä tulee tulkita osin uudelleen. Tutkimus lisännee tältä osin ymmärrystä siitä, miksi digitaalisen sosiaalityön kehittäminen käytännössä on edennyt toistaiseksi niin hitaasti. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että lukuisista tunnistetuista haasteista huolimatta asiakaskansalaiset pitävät tärkeänä, että sosiaalityötä tehdään siellä missä sen asiakkaatkin ovat, myös sosiaalisessa mediassa. Asiakaskansalaisten äänen esiin nostaminen digitaalisten palveluiden kehittämisessä onkin tärkeää, jotta sosiaalialan digitaalisten ulottuvuuksien kehittämistyössä päästään yhteisestä tahtotilasta kohti toimivia palveluita