Törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelua koskevan kriminalisoinnin hyväksyttävyys

Tutkielman aiheena on törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelua koskeva kriminalisointi, joka lisättiin henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia koskevaan rikoslain (RL) 21 lukuun uutena 6 a §:nä lainmuutoksella 14.6.2013/435, joka tuli voimaan 1.8.2013. Kriminalisoinnissa on kyse tapon, murhan, surman tai törkeän pahoinpitelyn valmistelusta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, voidaanko törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelua koskevaa kriminalisointia pitää hyväksyttävänä. Valmistelukriminalisoinnit ovat Suomessa jokseenkin harvinaisia ja niihin on perinteisesti suhtauduttu pääosin torjuvasti. Valmistelukriminalisointien lisääminen merkitsee rikosvastuun alan laajentamista koskemaan rikossuunnitelman yhä aikaisempia vaiheita. Rikosvastuun alkamisen kynnystä ei kuitenkaan ole perusteltua loputtomasti madaltaa, sillä rikosoikeudessa vallitsevan selkeän lähtökohdan mukaan pelkistä ajatuksista ei rangaista. Viime aikoina valmistelukriminalisointien määrä on vain kasvanut, ja RL 21:6a:n säätäminen voidaan nähdä ilmentymänä laajemmasta rikosoikeuden muutoksesta. RL 21:6a:n hyväksyttävyyden arviointi toteutetaan tutkimuksessa tarkastelemalla kriminalisointia viiden kriminalisointiperiaatteen näkökulmasta. Tarkasteltavat kriminalisointiperiaatteet ovat oikeushyvien suojelun periaate, ultima ratio -periaate, ihmisarvon loukkaamattomuuden periaate, laillisuusperiaate ja hyöty–haitta-punninnan periaate. Jotta RL 21:6a:ää voitaisiin pitää hyväksyttävänä kriminalisointina, kaikkien periaatteiden asettamien vaatimusten tulee täyttyä. Oikeushyvien suojelun periaatteen kannalta RL 21:6a:ää voidaan pitää hyväksyttävänä kriminalisointina sen erityisen merkittäviä oikeushyviä eli henkeä ja terveyttä suojelevan erityispreventiivisen vaikutuksen ja symbolisen vaikutuksen vuoksi. Kyse on kuitenkin poikkeuksellisista kriminalisoinnin perusteluista. Myös ultima ratio -periaatteen kannalta RL 21:6a:ää voidaan pitää hyväksyttävä, sillä rikosoikeudelle vaihtoehtoisilla keinoilla ei voida saavuttaa kriminalisointiin verrattavaa tehoa eikä rikosoikeudelle ominaista moitearvostelua. Ihmisarvon loukkaamattomuuden periaatteen asettamat vaatimukset RL 21:6a täyttää selvästi, sillä kriminalisointi ei ulotu perusoikeuksien ydinalueelle, rangaistavuuden edellytykseksi on asetettu korotettu tahallisuusvaatimus eikä seuraamus ole ihmisarvoa loukkaava. Laillisuusperiaatteen kannalta sen sijaan RL 21:6a on ongelmallinen kriminalisointi. Kriminalisoinnin tekotapatunnusmerkkejä voidaan tietyiltä osin pitää laillisuusperiaatteen sisältämän epätäsmällisyyskiellon vastaisina. Viimeiseksi tarkasteltavassa hyöty–haitta-punninnan periaatteessa on kyse kriminalisoinnin hyväksyttävyyttä koskevasta kokonaisarvioinnista, jonka osalta voidaan ensiksi todeta, ettei nykymuotoista RL 21:6a:ää voida ehdottoman epätäsmällisyyskiellon vastaisten tekotapatunnusmerkkien vuoksi pitää hyväksyttävänä kriminalisointina. Toiseksi voidaan todeta, että jos säännös muutettaisiin tutkielmassa tarkemmin kuvatulla tavalla epätäsmällisyyskiellon mukaiseksi, kriminalisoinnilla olisi enemmän hyötyjä kuin siihen liittyisi haittoja, jolloin kriminalisointia voitaisiin pitää hyväksyttävänä