Toimeksisaajan velvoitteista ICT-konsultointisopimuksissa

Asiantuntijapalveluita tarvitaan ja hankintaan mitä erilaisimmilla aloilla. Informaatioteknologia-ala ei tee poikkeusta asiantuntijapalveluiden tarpeiden suhteen. Informaatioteknologia-alalla asiantuntijapalveluiden kohteet vaihtelevat suuresti yksinkertaisista oikean sovelluksen löytämistä ja käyttämistä koskevista toimeksiannoista aina kokonaisten järjestelmien kehittämiseen. Laajan toimeksiantokirjon vuoksi sopimusten sisällöt vaihtelevat merkittävästi. Erityislainsäädännön puuttuessa laadittavien sopimusten velvoitteet korostuvat mahdollisissa sopimusriidoissa. Sopimusriidoissa keskeiseen asemaan nousee oikean eli virheettömän suorituksen määritelmä. Tutkielman esimerkkitapauksena käytetyssä tilanteessa laadittu sopimus koskee avointa toimintavelvoitteista konsultointisopimusta, jossa ei ole nimenomaisia lopputuloksia sovittuina. Kyse on ICT-alalla tyypillisestä sopimuksesta, jossa toimeksisaajan pääasiallisena tehtävänä voidaan nähdä olevan huolellinen toimiminen toimeksiantajan hyväksi. Kyseinen toimeksianto voisi useissa tilanteissa olla riittävä, mutta mahdollisten virhesuoritusten tilanteissa se ei antaisi sopimusvelkojalle riittävää suojaa. Tutkielmassa päähuomio on toimeksisaajan oikeassa suorituksessa ja sen laajuuden arvioimisessa. Toimeksisaajan velvoitteita arvioidaan toimeksiantosopimuksissa ja näistä erityisesti toimintavelvoitteisissa toimeksiantosopimuksissa. Informaatioteknologian alalla on käytössä useita yleisiä sopimusehtoja, joita voidaan käyttää laadittavien sopimusten pohjina tai niiden liitteinä. Velvoitteita voidaan yleisten sopimusehtojen lisäksi johtaa sopimusoikeuden yleisistä opeista. Tutkielmassa luodaan katsaus erityisesti julkisen hallinnon IT-hankintojen yleisiin sopimusehtoihin (JIT 2015) sekä yksityisellä puolella enemmän käytettyihin IT2015-ehtoihin. Näiden yleisten sopimusehtojen osalta tutkielmassa arvioidaan, voitaisiinko kyseisiä ehtoja pitää kauppatapaa ilmentävinä ehtoina. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan, voitaisiinko näille yleisille ehdoille antaa tulkinta-arvoa riitatilanteissa, vaikka ehtoja ei olisi nimenomaisesti otettu osaksi sopimuksia. Yhteenvetona tutkielmassa on, että yleisiä sopimusehtoja voidaan käyttää tulkinta-apuna mahdollisissa riitatilanteissa ja mahdollisesti jopa kauppatapaa ilmentävinä ehtoina. Yleisiä ehtoja ei voida kuitenkaan hyväksyä kauppatapaa ilmentävinä kokoelmina kaikissa kuviteltavissa olevissa tapauksissa, vaan arviointi tulee tehdä tapauskohtaisesti. Mahdollisissa sopimusriidoissa ensisijaisen tärkeää onkin sopijapuolten alkuperäisen tai sopimuksen aikana muuttuneen tahdon toteutuminen. Näin ollen sopimuksen huolellinen laatiminen ja tarvittaessa muuttaminen tulisikin tehdä riittävällä asiantuntijuudella ja yhdessä