Yksityisen liike- ja ammattisalaisuudet viranomaisvalvonnassa

Julkisuusperiaatteella tarkoitetaan viranomaisten asiakirjojen julkisuutta ja jokaisen oikeutta saada tieto julkisesta vallan käytöstä ja viranomaisten toiminnasta. Kaikki viranomaisten asiakirjat eivät kuitenkaan ole julkisia, vaan julkisuusperiaatteesta poikkeaminen on mahdollista, koska julkisuutta voidaan välttämättömistä syistä rajoittaa erikseen lailla. Julkisuuden rajoittaminen on noussut yhä merkittävämpään rooliin tietoyhteiskunnan kehittymisen myötä, kun tiedon määrä ja merkitys ovat kasvaneet. Viranomaiset valvovat laajasti yksityistä toimintaa ja saavat valvonnan yhteydessä yksityisten yritysten liikesalaisuuksia haltuunsa. Pro gradu –työni tarkoituksena on selvittää yksityisen yrityksen liikesalaisuuksien suojaa viranomaisvalvonnassa. Ensimmäinen tutkimuskysymykseni liittyy liike- ja ammattisalaisuuden käsitteeseen. Suomen lainsäädännössä esiintyvät muun muassa käsitteet liike- ja ammattisalaisuus, ammatti- ja liikesalaisuus, liikesalaisuus, yrityssalaisuus ja muu elinkeinosalaisuus. Selvitän näiden käsitteiden eroja ja sitä, miksi terminologia eri laeissa on erilainen. Toiseksi selvitän, minkälaista yksityisten yritysten toimintaan viranomaiset valvovat ja miksi, sekä mihin viranomaisten valvontaoikeus perustuu. Kolmantena tutkimuskysymyksenäni on yksityisten yritysten liikesalaisuuksien suoja viranomaisvalvonnassa ja valvonnan tulosten julkisuus. Selvitän, miten asiakirjajulkisuus ja salassapito on järjestetty viranomaisissa ja millä perusteella tieto valvonnasta annetaan tiedon pyytäjälle. Keskityn kolmen viranomaisen valvontatoimintaan tarkoituksenani selvittää liikesalaisuuksien suojaa niiden valvonnassa. Nämä viranomaiset ovat Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira. Valviran osalta keskityn terveysteknologiasektoriin. Tutkimusmetodini on perinteinen lainoppi, mutta työssäni on myös empiirinen osa, koska tein edellä mainituille viranomaisille pienen sähköpostikyselyn liikesalaisuuksien suojasta niiden valvontatoiminnassa. Eri laiessa esiintyvien liikesalaisuutta tarkoittavien käsitteiden erot ovat hyvin pieniä. Ainoastaan muun elinkeinosalaisuuden suojan taso on matalampi: tieto muusta elinkeinosalaisuudesta voidaan antaa, jos tiedon antaminen ei aiheuta elinkeinonharjoittajalle taloudellista vahinkoa. Suomen tulee saattaa EU:n liikesalaisuusdirektiivi (EU) 2016/943 voimaan viimeistään 9.6.2018. Voimaansaattaminen on tarkoitus tehdä säätämällä uusi liikesalaisuuslaki. Laissa tulee olemaan liikesalaisuuden määritelmä, jota on tarkoitus soveltaa, kun ratkaistaan onko kyseessä muun lain tarkoittama liikesalaisuus. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan yhtenäistetä yli 120:ssä laissamme esiintyviä liikesalaisuutta tarkoittavia käsitteitä. Nähdäkseni yhtenäistämistyö kannattaisi kuitenkin tehdä, koska se selkeyttäisi oikeustilaa ja toisi oikeusvarmuutta. Viranomaisvalvonta on julkisen vallan käyttöä, jossa tulee noudattaa lainalaisuusperiaatetta, virkamieshallintoperiaatetta ja hyvän hallinnon periaatteita. Viranomaisten valvonta kohdistuu yksityiseen sektoriin laajasti, muun muassa kilpailunrajoituksiin, rakentamiseen, työsuojeluun, terveydensuojeluun ja ympäristönsuojelun. Valvontaorganisaatiot ja valvonnan kohteet ovat hyvin erilaisia. Viranomaiset myöntävät lupia elinkeinonharjoittamiseen, ja luvanvaraiseen elinkeinotoimintaan liittyy myös toiminnan valvonta. Viranomaiset tekevät myös erilaisia tarkastuksia valvonnan kohteisiin, ja viranomaisilla on käytössään laissa säädettyjä pakkokeinoja, joilla voidaan puuttua havaittuihin epäkohtiin ja kieltää lainvastainen toiminta. Elintarvikelainsäädännöllä ja –valvonnalla, lääkelainsäädännöllä ja –valvonnalla sekä terveysteknologiatuotteiden lainsäädännöllä ja valvonnalla pyritään Suomessa ensisijaisesti varmistamaan ihmisten ja eläinten turvallisuutta ja ehkäisemään terveysvaaroja ja -haittoja. Lainsäädäntö on runsasta ja se pohjautuu pitkälti EU-asetuksiin. Asetuksissa on säännönmukaisesti säädetty valvonnan avoimuudesta, mutta myös valvonnan kohteiden liikesalaisuuksien suojaamisesta. Kansallisissa laeissa viranomaisille on säädetty salassapitovelvoite valvonnan kohteiden liikesalaisuuksien osalta, mutta myös salassapidon estämättä yleisen edun vaatiessa tiedonantovelvoitteita. Evira ja Fimea perustavat tiedonluovutuspäätöksensä julkisuuslain säännöksiin. Niillä on myös tiedonhallinta- tai tiedonohjaussuunnitelmat, joissa niiden toiminnassa syntyvät asiakirjat on määritelty. Jokaisen asiakirjaluokan kohdalla on merkintä asiakirjojen julkisuudesta tai salaissa pidosta. Mitään erityisiä ohjeita valvonnan kohteiden liikesalaisuuksien suojaamisesta Eviralla ja Fimealla ei ole, vaan päätökset tietojen luovuttamisesta tehdään julkisuuslain nojalla. Valviralta en saanut vastausta kysymyksiini