Tuulivoiman meluhaitan kustannukset

Tiivistelmä Tuulivoimaloiden melu on noussut yhdeksi huomattavimmista vastustuksen aiheista tuulivoimarakentamiselle. Tuulivoimamelusta tekee haastavaa sille ominaiset erityispiirteet, kuten melun matalataajuisuus, jaksottaisuus, kapeakaistaisuus ja impulssimainen sykintä. Erityispiirteidensä vuoksi tuulivoimamelu voidaan kokea häiritseväksi jo melko matalilla äänenvoimakkuustasoilla. Suomessa tuulivoimamelua pyritään torjumaan suunnitteluvaiheessa tehtävillä meluselvityksillä ja erityisesti tuulivoimamelulle asetetuilla melun raja-arvoilla. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää tuulivoimaloiden käytönaikaisen meluhaitan kustannuksia Suomessa. Tutkielman aineistona käytettiin saatavilla olevia tietoja tuulivoimaloiden melumallinnuksista. Melumallinnusten ja kiinteistötietoja sisältävien karttatietojen perusteella selvitettiin melulle altistuvien ihmisten määrä. Kustannusten selvittämiseksi hyödynnettiin tuulivoimaloiden melun häiritsevyyttä koskevia tutkimuksia, lainsäädännössä määriteltyjä tuulivoimamelun raja-arvoja, sekä Ruotsin liikenneviraston vuosittain päivittämää tietoa liikennemelun kustannuksista. Tutkielmassa keskityttiin tarkastelemaan kolmea tuulivoimalakohdetta Suomessa: Humppila-Urjalan tuulivoimapuisto, Kopsan tuulivoimapuisto Raahessa, sekä Porin Peittoon tuulivoimapuisto. Tutkielman tulosten perusteella meluhaitta ei ollut kustannuksiltaan kovin merkittävä yhdessäkään tutkimuskohteessa. Humppila-Urjalan tuulivoimapuiston meluhaitan arvoksi arvioitiin noin 12 200 euroa vuodessa, Kopsan tuulivoimapuiston meluhaitan arvoksi arvioitiin noin 1650 euroa vuodessa ja Porin Peittoon tuulivoimapuiston meluhaitan arvoksi arvioitiin noin 30 200 euroa vuodessa. Tuulivoimaloiden vuosituotannon arvoon suhteutettuna meluhaitan kustannukset olivat 0,05 % - 0,86 % vuosituotannon arvosta. Tutkielman tulokset ovat vain suuntaa-antavia, eikä niistä tule siksi vetää suoraviivaisia johtopäätöksiä. Varmemman kustannusarvion laatimiseksi tulisi saada tarkempaa aineistoa tuulivoimaloiden todellisista melutasoista sekä melulle altistuvasta väestöstä. Lisäksi olisi syytä tehdä arvottamistutkimusta nimenomaan tuulivoiman meluhaitoista, sen sijaan että ainoastaan sovellettaisiin liikennemelulle tehtyä arvottamistutkimusta. Tämän lisäksi tutkimusaineistoa tulisi laajentaa. Tulosten epävarmuudesta huolimatta on selvää, että tuulivoiman melua tulee ehdottomasti tarkastella jo rakentamisen suunnitteluvaiheessa, jotta meluhaittoja voidaan minimoida. Voimaloiden sijoituskohteita tulee arvioida kriittisesti, ja rakennettavien voimaloiden kokonaishyötyjä ja haittoja tulisi verrata vaihtoehtoisiin energiantuotantoratkaisuihin