Puheenvuoroja nykyvanhemmuudesta : diskursiivinen tarkastelu äitien tuottamasta vanhemmuuspuheesta

In the public discussion of the 2000s, family, parenting and parenthood have been the focus of definitions produced by different agents and individuals in increasing amounts. Diverse and often conflicting instructions on parenting and family life generate different interpretations on parenting. The starting point for this Master's thesis is parenthood, which is examined as a discursively constructed phenomenon. The study aims at examining parenthood and the construction of related cultural expectations based on open-ended responses in a questionnaire survey, which involved parents expressing their views on discussions on parenthood produced in the media. The view on parenting is one of mothers and the results of the study thus bring light to the nature of the relationship between the expectations concerning motherhood and modern parenting in Finnish context. This is a qualitative study and the perspective used could be described as family sociological. The methodological-theoretical background of this study is based on social constructionism. The study also borrows ideas from the field of critical family studies and from the feminist research tradition. The research material is part of the interview data of the Mitä kuuluu, vanhempi? ('How are you doing, parent?') survey conducted by the Mannerheim League for Child Welfare in March 2016. The data utilised in this study comprised in total 559 responses, which were analysed with tools drawn from discourse analysis. The methods of discussing parenting and the expectations for parenting as well as significations were at the focus of the mothers' texts. In order to reach a wider perspective, the examination was also extended to the contents of programmes and writings concerning parenthood most frequently occurring in the mothers' responses as well as the discourses that emerged in these at the time of the survey and the months preceding it. A discourse analytical examination of the mothers' texts indicated that parenthood was constructed through familistic, negotiatory and humanistic means of discourse. Each means of discourse formed expectations for parenting, which can be considered to reflect how to act as a parent. Based on the research material, the assessment of parenting conveyed by media discussions and the conflicting nature of expectations on parenting affects mothers, causing both confusion as well as feelings of guilt. In the data of this study, the discussion on parenthood emerges as a significant reflecting surface for mothers to consider and assess their own parenthood. This means that the discourses emerging in the discussion on parenthood and the discourse emerging in popular discussions have authority over the construction of parenthood. Therefore, the role of the discourses forming in the discussions on parenthood should be understood in producing consequences.Perhe, kasvatus ja vanhemmuus ovat 2000-luvun julkisessa keskustelussa olleet lisääntyneessä määrin eri tahojen ja yksilöiden tuottamien määritysten kohteena. Moninaiset ja usein ristiriitaisetkin kasvatusta ja perhe-elämää koskevat ohjeet aikaansaavat erilaisia tulkintoja vanhemmuudesta. Tämän pro gradu -tutkielman lähtökohtana on vanhemmuuden ilmiö, jota tarkastelen diskursiivisesti rakentuneena. Työn tavoitteena on tarkastella vanhemmuutta ja sitä koskevien kulttuuristen odotusten rakentumista vanhemmuuden tukea käsittelevän kyselytutkimuksen avovastauksista, joissa vanhemmat ottavat kantaa median tuottamaan vanhemmuuspuheeseen. Näkökulma vanhemmuuteen on äitien ja tutkielman tulokset raottavat näin ollen äitiyden ja nykyvanhemmuutta koskevien odotusten välisen suhteen luonnetta suomalaisessa kontekstissa. Tutkielma on laadullinen ja sen näkökulmaa voisi kuvailla perhesosiologiseksi. Työn metodologis-teoreettinen perusta nojaa sosiaaliseen konstruktionismiin lainaten ajatuksia kriittisestä perhetutkimuksesta ja feministisestä tutkimusperinteestä. Aineisto on osa Mannerheimin lastensuojeluliiton maaliskuussa 2016 toteuttamaa Mitä kuuluu, vanhempi? -kyselytutkimuksen haastatteluaineistoa. Tutkielmassa hyödynnetty aineisto sisälsi yhteensä 559 vastausta, jotka analysoitiin diskurssianalyysistä ammennettujen työkalujen avulla. Analyysin keskiössä olivat vanhemmuutta ja sen odotuksia koskevat puhetavat sekä merkityksenannot äitien kirjoituksissa. Laajemman näkökulman saavuttamiseksi vanhemmuuspuheen analyysi ulottuu myös median tuottaman puheen tarkasteluun. Mediaotos rajattiin vastauksissa mainittuihin ohjelmiin ja kirjoituksiin sekä kyselyn ajankohtana että sitä edeltävinä kuukausina. Äitien kirjoitusten diskurssianalyyttinen tarkastelu osoitti vanhemmuuden rakentuvan aineistossa familistisen, neuvottelevan ja humanistisen puhetavan kautta. Kukin puhetapa muodosti vanhemmuuteen odotuksia, joiden voidaan katsoa heijastavan siihen, miten vanhempana toimitaan. Mediakeskustelujen kautta välittyvä vanhemmuuden arvioiminen ja vanhemmuutta koskevien odotusten ristiriitaisuus puhuttelee tutkielman aineiston perusteella äitejä aiheuttaen niin hämmennystä kuin syyllistymisenkin kokemuksia. Median tuottama vanhemmuuspuhe näyttäytyy aineistossani merkittävänä peilauspintana, joka herättelee äidit pohtimaan ja arvioimaan omaa vanhemmuuttaan. Tämä merkitsee median tuottamassa vanhemmuuspuheessa ja populaareissa esiin nousevilla diskursseilla olevan vanhemmuuden rakentumiseen nähden valtaa, jonka vuoksi vanhemmuuspuheessa muodostuvat diskurssit tulisi ymmärtää seurauksia tuottavina