Yhteisten ja itsenäisten ammatti-identiteettien rakentuminen pariskuntien haastattelujen vastauksissa

Tarkastelen tutkielmassa sitä, millaisia puolisoiden yhteisiä ja itsenäisiä ammatti-identiteettejä rakentuu haastattelukeskustelun vastauksissa ja millaisin kielellisin ja vuorovaikutuksellisin keinoin. Aineistona käytän kahta 1,5–2 tuntia kestävää haastattelua, joissa kummassakin haastattelen aviopuolisoja, jotka omistavat yhdessä yrityksen ja työskentelevät siinä keskenään päivittäin. Sonja ja Lasse pitävät maitotilaa ja Harri ja Paula rakennus- ja sisustustarvikekauppaa. Haastattelun teemoina ovat työ, ammatti, pariskuntana oleminen ja näiden yhdistäminen. Puheenaiheet antavat perustan ammatti-identiteettien tutkimiselle. Ammatti-identiteetillä tarkoitan tässä tutkimuksessa yksinkertaistettuna tilanteisesti, vuorovaikutuksellisesti ja kielellisesti rakentuvaa kuvaa itsestä (ja puolisosta) suhteessa ammatillisiin kategorioihin ja ryhmiin. Tutkimuksen metodina on keskustelunanalyysi, jonka avulla tarkastelen keinoja, joilla puolisot osoittavat yhteyttä toisiinsa. Yhteyden osoittamisen myötä pariskuntana oleminen nousee relevantiksi toiminnaksi keskustelussa, jolloin voidaan puhua niin sanotusta pariskuntapuheesta. Toisaalta käsittelen keinoja, joilla puolisosta pyritään kielellisesti erottautumaan. Yhteenkuuluvuuden osoitusten kautta rakentuvat pariskunnan yhteiset ammatti-identiteetit. Puolisosta erottautuminen taas antaa tilan itsenäisten identiteettien muodostumiselle. Yhteyttä puolisoon voidaan osoittaa esimerkiksi samamielisyyden, samankaltaisuuden, solidaarisuuden ja yhteistyöhalukkuuden ilmauksilla. Keskeisinä kielellisinä keinoina toimivat usein persoonamuodot. Monikon 1. persoonalla käsitellään pariskuntaa yhtenäisenä subjektina. Geneerisesti käytetyllä yksikön 3. persoonalla puhuja puolestaan tarjoaa puolisolle kategoriaa, johon tämä voi halutessaan samastua käyttämällä itsestään samaa persoonamuotoa. Toistamalla puolison vuoron elementin puhuja nostaa vuorosta tärkeimmän asian ja osoittaa vahvaa samanmielisyyttä. Yhdessä rakennetulla vuorolla osoitetaan pääsyä yhteiseen tietoon. Puolisosta erottautumiseen puhuja käyttää itsenäisyyden ja erimielisyyden ilmauksia. Yksikön 1. persoonan viittauksella ilmaistaan omaa näkemystä. Viittaukseen liittyvä ainakin-partikkeli ottaa huomioon puolison mahdollisen samanmielisyyden tai erimielisyyden, jolloin erottautuminen lievenee. Puolisoon viittaavalla yksikön 2. persoonalla puhuja voi korjata puolison näkemystä. Vuoronalkuisilla kyllä-partikkelilla, ei-kieltoverbillä tai muulla verbillä muutetaan yhteisen, neuvottelun alla olevan vastauksen suuntaa. Eroa puolisoon puhuja voi osoittaa myös identifioitumalla yhteisesti luotuihin kategorioihin eri intensiteetillä puolisoon verrattuna. Puhujat identifioituvat ammattiin ja työhön monesta näkökulmasta joko yhdessä puolison kanssa tai itsenäisesti. Identiteetin muotoutuminen tapahtuu ammatinvalinnan, ammattiyhteisön ja työnjaon teemojen kautta. Aineistossa nousee esiin myös eroja pariskuntien identifioitumisen välillä. Paula ja Harri rakentavat alueellis-ammatillista identitettiä, kun taas Lassen ja Sonjan suhdetta ammattiin määrittää vapaa-ajan ja työn sekoittuminen