Tilallisuuden ilmentymiä suomalaisessa nykypuupiirroksessa

Käsittelen tutkielmassani suomalaisen nykypuupiirroksen tilallisuuden näkökulmia. Näen tilan käsittelyn ja tilallisuuden yhtenä nykypuupiirrosta läpileikkaavana tekijänä. Tilallisuus ilmenee mielestäni tuoreessa puupiirrostaiteessa sekä teemallisella tasolla että esittämisratkaisuissa. Tarkastelun kohteenanovat kolme suomalaista nykytaiteilijaa -Iina Heiskanen, Jussi Juurinen ja Annu Vertanen- joiden puupiirrostuotantoa analysoin erityisesti tilallisuuden lähtökohdista käsin. Tutkielmassani lähestyn tilaa ja tilallisuutta erityisesti fenomenologisista näkökulmista. Nostan esiin fenomenologien, kuten Maurice Merleau-Pontyn ja Edmund Husserlin, näkemyksiä tilasta ja pyrin rinnastamaan näitä tilallisuuden näkökulmia esimerkkitaiteilijoiden teoksiin. Tutkielmani toimii myös katsauksena suomalaisen puupiirroksen vaiheista 1900-luvun aikana, painottaen erityisesti neljän viimeisen vuosikymmenen ilmiöihin. 1980- ja 1990-lukuja kutsutaan yleisesti grafiikan murroskaudeksi, ja erityisesti taidehistorioitsija Anna Vilkunan aiempaa tutkimusta hyödyntäen erittelen syitä, joiden ansiosta taidegrafiikka tuona ajankohtana irrottautui monista kankeiksi ja rajoittaviksi koetuista käytännöistään ja perusteli uudella tavalla luonteensa ja olemassaolonsa taiteen kentällä. Näitä syitä ovat mm. muutokset taidekoulutuksessa, uudet painokoneet ja materiaalit, jaetut työtilat ja laajenevat taidemarkkinat. Grafiikan murroksen taustalla vaikuttavat myös postmodernismin aikakauden ihanteet ja näkemykset, joita avaan omassa alaluvussaan. Käsittelen taidegrafiikkaa ja puupiirrosta paitsi historiallisella tasolla, myös taiteenfilosofisista lähtökohdista käsin. Pyrin avaamaan painettuun taiteeseen liittyviä erityislaatuisia ontologisia kysymyksiä. Tässä tärkeimpänä lähdemateriaalinani on Päivikki Kallion toimittama teos Siirtämisen ja välittymisen taide, jonka artikkelit avaavat painetun taiteen kysymyksiä useista näkökulmista. Rinnastan painettua taidetta myös valokuvaukseen. Näiden rinnastusten kautta pyrin tarkentamaan ilmiöihin, jotka määrittävät kummankin taiteenlajin erityispiirteitä ja kehityskulkuja. Sivuan tutkielmassani myös yleisemmin taiteen tekemiseen liittyvää filosofiaa. Tässä hyödynnän taiteilija-tutkija Jyrki Siukosen näkemyksiä aiheesta. Taidegrafiikkaa leimaa edelleen sidos käsityöläisyyteen. Usein tämä sidos nähdään negatiivissävytteisenä, taiteenlajin “korkeakulttuurista” arvoa vähentävänä tekijänä. Siukonen kuitenkin näkee arvon juuri taiteen tekemiseen ja nimenomaan käsillä tekemiseen liittyvässä tiedossa, jota hän kuvaa sanallisuutta pakenevaksi kieleksi. Puugrafiikan tekniikoin työskentely on fyysistä, materiaan ja välineisiin vahvasti sidoksissa olevaa tekemistä, ja myös esimerkkitaiteilijani näkevät arvon juuri tässä konkreettisessa materian työstämisessä, joka jättää aina mahdollisuuden sattumille ja muutoksille. Sattuma, muutokset, siirtymät ja kuilut ovatkin termistöä, jotka kuvaavat osuvasti painetun taiteen olemusta. Näihin termeihin liittyviä näkökulmia avaan tutkielmani alkupuolella. Tutkielmani on siis paitsi katsaus vanhan taiteenlajin ja tekniikan lähihistoriaan, myös yritys hahmottaa sen nykyisyyttä tietystä, uudesta, painopisteestä käsin. Samalla se on myös katsaus taidegrafiikan, ja laajemmin määritettynä painetun taiteen, erikoiskysymyksiin ja taiteenfilosofiaan. Mielestäni teoreettinen keskustelu painetun taiteen olemuksesta ja merkityksistä on Suomessa vasta pääsemässä käyntiin, ja omalta osaltaan tämä tutkielma pyrkii esittelemään tähänastisen keskustelun tuloksia ja nostamaan esiin näkökulmia ja kysymyksiä, joiden parissa tutkimusta voidaan jatkaa