Sparraamalla parempaa : tapaustutkimus sparraulsen vaikutuksesta kultuurijärjestönjen strategiaprosesseihin

This thesis researches the strategy processes in Finnish third sector cultural organizations. Premises of the study are based on the fact that the third sector is becoming ever more professionalized and the changing environment in which they operate emphasizes goal-oriented activities. The study aims to shed light into how strategy processes are executed in the specific context of registered associations in the field of professional arts organizations. It also tries to examine whether or not these organizations hold specific anomalous features in their strategic processes. Knowledge gained from the study is observed through the theory of strategy as practice, which conceives strategy as action done by people. The study focuses on how strategic sparring effects strategy processes from the viewpoint of organization's management. This case study investigates six third sector cultural organizations and their strategy processes, in which sparring was utilized. All six associations took part in a project called "Yhdistysstrategia 2020" organized by Diges ry, a national association for developing the creative industries in Finland, in 2012. The research report describes and analyzes how sparring influenced these processes and the development of strategic knowledge for the managers. Interplay between the management and the consultants is also investigated. Findings of this study confirm that sparring had multiple positive impacts on the strategy processes concerned. It established structure and helped bringing the processes through. It also broadened organizations' perspectives in regards to their operational environments. Sparring was especially useful for the managing or executive directors who led these strategy processes. Division of work between the operative managers and the boards proved to be an important factor to consider when allocating the necessary time, money and resources to carry out a strategy process. Another finding was that cultural organizations in effect do not posses differentiating characteristics regarding their strategy work compared to other fields of profession, but the specific features are widely in common for all organizations operating in a form of an association.Opinnäytetyön aiheena ovat suomalaisten kulttuurijärjestöjen strategiaprosessit. Lähtökohtana tutkimukselle on yhä yleistyvä kolmannen sektorin toimijoiden ammattimaistuminen ja toimintaympäristön muutosten myötä syntyneet vaatimukset toiminnan tavoitteellisuudelle. Tutkimus valottaa suomalaisten kulttuurialan yhdistys- ja järjestöorganisaatioiden strategiaprosesseja ja selvittää, onko kulttuurijärjestöjen strategiaprosesseissa muista aloista poikkeavia erityispiirteitä. Tutkimuksen tuottamaa tietoa tarkastellaan strategy as practice -teorian kautta, joka tutkii strategiaa ihmisten toimintana organisaatioissa. Tutkimuksen keskeisenä mielenkiinnon kohteena on ulkopuolisen sparrauksen vaikutus strategiaprosesseihin organisaatioiden johdon näkökulmasta. Tapaustutkimuksen runkona ovat kuuden yhdistysmuotoisesti toimivan kulttuuriorganisaation strategiaprosessit, joissa hyödynnettiin ulkopuolista sparrausta. Tutkimustapauksia yhdistää osallistuminen Diges ry:n 2012 toteuttamaan Yhdistysstrategia 2020 -hankkeeseen. Tutkimusraportissa kuvataan ja analysoidaan sparrauksen vaikutusta järjestöjen strategiaprosessien etenemiseen ja strategiaosaamisen kehittymiseen. Samalla selvitetään organisaation johdon keskinäistä sekä sparraajien kanssa syntynyttä vuorovaikutussuhdetta. Tulosten perusteella sparrauksella oli monenlaisia positiivisia vaikutuksia järjestöjen strategiprosesseihin. Se auttoi jäsentämään prosesseja, edisti niiden läpiviemistä ja laajensi organisaatioiden näkökulmia toimintaympäristön suhteen. Erityisesti sparraus auttoi työssään toiminnanjohtajia, jotka olivat käytännön vetovastuussa organisaatioidensa strategiaprosesseista. Työnjako hallitusten ja toimivan johdon välillä osoittautuikin tärkeäksi tekijäksi, joka huomioimalla strategiatyöhön voidaan valmistautua paremmin varmistamalla siihen tarvittava aika, raha ja resurssit. Tutkimuksesta nousseet strategiatyön erityispiirteet ovat kuitenkin erityisiä järjestökentälle yleisesti, ja erot muodostuvat pikemminkin kolmannen sektorin sekä julkisen ja yksityisen sektorin välille