Musiikki kuuluu kaikille? : näkökulmia taiteen perusopetuksen musiikinopetuksen demokraattisuuteen

Suomessa on julkisin varoin tuettu taidekasvatusjärjestelmä - taiteen perusopetus - jonka osana musiikkioppilaitosjärjestelmä toimii. Musiikinopiskelun hyötyjä on tutkittu viime vuosina runsaasti, mutta siltikin taiteen perusopetuksen musiikinopetukseen osallistuu vain noin kuusi prosenttia 2-19-vuotiaista lapsista ja nuorista. Herääkin kysymys, palveleeko järjestelmä tasapuolisesti kaikkien tarpeita. Tutkimuksessani tarkastelen, millaisia näkökulmia taiteen perusopetuksen musiikinopetuksen demokraattisuuteen liittyy. Tutkin sitä, mitkä asiat edistävät ja mitkä rajoittavat demokratiaa sekä miltä taiteen perusopetuksen musiikinopetuksen tulevaisuus näyttää. Tutkimuksen aineisto koostuu neljästä asiantuntijahaastattelusta. Teoriaosassa määrittelen demokraattisen yhteiskunnan käsitteen, esittelen sivistykselliset oikeudet, deliberatiivisen demokratian teorian sekä selvitän, mitä on demokratia musiikinopetuksessa ja suomalaisessa musiikkioppilaitosjärjestelmässä. Lopuksi esittelen oikeudenmukaisuuden näkökulman musiikinopetuksen resurssien jakamisessa. Tutkimukseni osoittaa, että taiteen perusopetuksen musiikinopetuksen demokraattisuuteen liittyy monia eri asioita. Opetuksen järjestämistapa koetaan sekavaksi, oppimäärät eivät ole vielä asettuneet toimimaan rinnakkain ja toiminnan rahoituksessa on haasteita. Taiteen perusopetuksen musiikinopetuksen tulevaisuus nähdään eri tavoin. Laajan oppimäärän opetukselle nähdään perusteltu tarve, mutta yleisen oppimäärän tarpeellisuudesta näkemykset jakaantuvat. Kuntiin tarvitaan lisää tietoa taiteen perusopetuksesta, jotta päättäjät osaavat arvioida entistä paremmin,millaisia palveluja kuntalaisille voisi tarjota. Lisäksi musiikinopetuksen eri toimijoiden välille kaivataan lisää avointa keskustelua