Matemaattisesti lahjakkaiden oppilaiden käsityksiä opetuksen eriyttämisestä

Tässä työssäni tutkin matemaattisesti lahjakkaiden oppilaiden kokemuksia ja käsityksiä opetuksen eriyttämisestä matematiikassa. Tavoitteenani on löytää keinoja lahjakkaiden oppilaiden opetuksen kehittämiseen. Tutkimukseni aineisto koostuu yhdeksän alakoulun 5. ja 6. luokan oppilaan haastatteluista sekä kyselylomakkeilla kerätyistä vastauksista. Tutkimuksessani hyödynnän fenomenografista tutkimusotetta. Aineiston olen analysoinut aineistolähtöisesti muodostaen tutkimustuloksista vertikaaliset kuvauskategoriat. Tutkimus osoittaa, että opetuksen eriyttämiseen koettiin tarvittavan lisää keinoja ja opetus koettiin ajoittain tylsäksi sekä liian helpoksi. Opetukseen kaivattiin lisää haastetta sekä mahdollisuutta edetä omalla tasollaan. Opetukselta kaivattiin myös monipuolisuutta kos-kien tehtäviä sekä opetusmenetelmiä. Lahjakkuuden opetuksellisen tukemisen lisäksi aineistosta nousi esiin toive opettajalta saatavaan emotionaaliseen tukeen. Valtaosa oppilaista toivoi enemmän tukea lahjakkuudelleen. Osa oppilaista taas toivoi selviävänsä mahdollisimman vähällä työllä hyödyntäen omaa lahjakkuuttaan resurssien vapauttamiseen muihin oppiaineisiin sekä koulun ulkopuoliseen elämään. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lahjakkaiden oppilaiden käsityksiä olisi syytä tutkia laajemmin. Näin saisimme luotettavan ja riittävän käsityksen peruskoulumme opetuksen nykyisestä tilasta suhteessa lahjakkuuteen. Oppilaiden omat käsitykset tuovat opettajille ja päättäjille tärkeää tietoa tuen toimivuudesta ja toimimattomuudesta. Etenkin opettajien näkökulmasta mahdollisuus omien toimintatapojen arviointiin luo mahdollisuuden kehittää opetusta ja luoda siitä toimivampaa ja oppilaslähtöisempää