Varhaiskasvatuksen henkilöstön eettinen kuormittuneisuus lainsäädännön muutosten ja erilaisten odotusten valossa

Tässä tutkielmassa tutkin kasvatushenkilöstön eettistä kuormittuneisuutta sekä ammattieettisyyttä määrittäviä odotuksia päiväkotikontekstissa. Tarkastelen aihetta erityisesti ryhmän kokoonpanoon liitettyjen tekijöiden kautta. Kontekstiin liittyen myös lapsen näkökulma tulee oikeutetusti esille. Tavoitteena tutkielmalla on tuoda ilmi millaisia yhteyksiä henkilöstön eettisen kuormittuneisuuden ja lapsiryhmän kokoonpanon välille voidaan liittää aiempien tutkimusten perusteella. Toisena tavoitteena on tuoda esille, millaisia eri tahoilta nousevia odotuksia hyvään kasvattajuuteen kohdistuu. Tutkielman aihe on ajankohtainen, sillä varhaiskasvatuslaki on asettanut 1.8.2015 ryhmäkokomaksimin ja 1.8.2016 asetuksin mahdollistanut kunnille aikuinen–lapsi-suhdeluvun nostamisen sekä subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaamisen. Tutkielma toteutetaan yhteistyössä Oulun yliopiston VakaVai-hanketta, jonka tehtävänä on tutkia varhaiskasvatuslain vaikutuksia valtakunnallisesti. Hanke on tässä vaiheessa vielä meneillään. Tutkielma toteutetaan teoreettisena työnä, jossa aineistona käytetään aiempia aiheen ympärillä tehtyä tutkimuksia ja muuta lähdemateriaalia, kuten eri ammattikuntien eettisiä ohjeistuksia. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään ammattietiikkaa ja siihen liittyviä käsitteitä, kuten eettinen kuormittuneisuus. Tutkielma osoittaa hyvään kasvattajuuteen kohdistuvan odotuksia useilta eri tahoilta. Nämä odotukset voivat olla keskenäänkin ristiriidassa, vaatien kasvattajalta eettistä puntarointia. Toiseksi ryhmän kokoonpanoon liitetyillä tekijöillä on merkitystä sille, kuinka kasvattajat kokevat pystyvänsä työskentelemään odotusten mukaisesti, hyvin ja oikein, mikä vaikuttaa eettiseen kuormittuneisuuteenkin