Tapaustutkimus koulujen ja urheiluseurojen yhteistyössä toteuttamasta liikuntakerhotoiminnasta Kempeleessä

Tiivistelmä. Lasten ja nuorten fyysinen aktiivisuus on viime vuosina vähentynyt, mikä on huolestuttavaa, koska riittävä fyysinen aktiivisuus on lapsen kokonaisvaltaisen kasvun ja kehityksen perusta. Vähentyneen fyysisen aktiivisuuden vuoksi on perusteltua etsiä niitä keinoja, joilla voidaan lisätä lasten ja nuorten päivittäisen liikunnan määrää. Yksi ratkaisu on koulun liikuntakerhotoiminnan järjestäminen yhteistyössä urheiluseurojen kanssa. Kuntien ja urheiluseurojen välinen yhteistyö on lisääntynyt, sillä kunnat ovat tehneet urheiluseurojen kanssa ostopalvelusopimuksia ohjaustoiminnasta. Urheiluseurojen nähdään olevan voimavara lasten ja nuorten liikuntakerhotoiminnan toteuttamisessa, koska he voivat tarjota ammattitaitoista ohjausta ja monipuolista liikuntaa liikuntakerhoihin. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millä tavalla koulut ja urheiluseurat kuvaavat Kempeleessä koulu–urheiluseura-yhteistyönä toteutettua liikuntakerhotoimintaa. Lisäksi selvitimme, miksi koulut ja urheiluseurat halusivat mukaan yhteistyöhön. Tutkielmamme teoreettinen viitekehys koostuu yhteistyön, kerhotoiminnan ja fyysisen aktiivisuuden käsitteiden määrittelystä sekä aikaisemmasta tutkimustiedosta koulujen ja urheiluseurojen välisestä yhteistyöstä. Tutkielmamme on tapaustutkimus, jossa aineisto on kerätty asiantuntijahaastatteluilla. Asiantuntijahaastattelut toteutettiin neljänä yksilö- ja yhtenä ryhmähaastatteluna, johon osallistui kahdeksan haastateltavaa. Kaikki haastattelut litteroitiin ja analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä hyödyntämällä. Tutkielmamme tulokset osoittivat, että liikuntakerhotoiminnassa onnistuneina asioina sekä koulut että urheiluseurat mainitsivat yhteistyön ja lasten liikunnan lisäämisen. Liikuntakerhotoimintaa vaikeuttaneena asiana molemmat osapuolet mainitsivat tilojen puutteen. Keskeisimpinä vaikeuttaneina asioina urheiluseurat mainitsivat myös markkinoinnin. Koulut mainitsivat vaikeuttaneina asioina vanhempien oppilaiden motivoinnin liikuntakerhotoimintaan. Yhteistyötä edistäneinä asioina mainittiin muun muassa avoin kanssakäyminen ja osapuolten aikaisempi yhteistyö. Yhteistyötä vaikeuttaneita asioita olivat muun muassa yhteisen ajan löytäminen ja yhteydenpidon vähäisyys. Koulut kokivat hyötyvänsä yhteistyöstä siten, että he saivat liikuntakerhoihinsa ulkopuolisia ohjaajia sekä arkeensa vaihtelevuutta ja monipuolisuutta. Yhteistyön myötä urheiluseuroilla on mahdollisuus uusien työntekijöiden palkkaamiseen sekä saada seuralle näkyvyyttä ja positiivista julkisuutta. Yhteistyön yleisenä hyötynä molemmat osapuolet mainitsivat lasten liikunnan lisäämisen, mikä oli yksi yhteistyön tavoitteista